MITEN OHJAAT LÄÄKETABLETIN JA SUPPOSITORION PUOLITTAMISESSA?
Lääketabletin saa tarvittaessa puolittaa, jos siinä on
jakouurre. Tällöin puolittaminen tapahtuu kätevästi uurretta pitkin. Ilman
jakouurretta olevien tablettien pakkausselosteesta tulisi lukea tarkkaan saako
niitä puolittaa. Esimerkiksi päällystettyjä depot- tai enterotabletteja ei saa
puolittaa. Puolittamiseen voi käyttää puolittajaa mutta kotioloissa se hoituu
myös käsin
Suppositorio eli suppo voidaan tarvittaessa puolittaa
terävällä veitsellä pitkittäisuuntaisesti. Täytyy huomioida tarkkaan ettei
suppoon jää teräviä reunoja.
MITEN OHJAAT ENTEROTABLETIN JA – KAPSELIN OTTAMISESSA?
Enterotabletteja- tai kapseleita ei saa murskata, jauhaa
eikä puolittaa, sillä niiden päällä on päällyste, joka suojaa lääkeainetta
mahan happamuudelta tai mahaa lääkeaineelta. Enterokapselit- ja tabletit
vapauttavat lääkeaineen ohut- tai paksusuolessa. Ihanteellinen aika
enterotabletin- tai kapselin nauttimiseen on vähintään puoli tuntia ennen
ruokailua tai kaksi tuntia ruokailun jälkeen. Paras tapa nautti enterotabletti-
tai kapseli on istuen runsaan nesteen kera.
MITEN OHJAAT DEPOTTABLETIN JA – KAPSELIN OTTAMISESSA?
Depottabletteja tai – kapseleita ei saa puolittaa, jauhaa,
pureskella tai murskata. Depottabletti- tai kapseli otetaan säännöllisin
väliajoin ruoan kanssa tai ilman.
LÄÄKE ON MIKSTUURANA. MITEN NEUVOT LÄÄKKEEN OTON AIKUISELLE/
LAPSELLE ANNETTAVAKSI?
Mikstuura täytyy aina sekoittaa hyvin nesteeseen. Lääkeaine
annostellaan millilitroina ruiskulla mittalusikalla tai – lasilla. Aikuisen on
helpompi asennoitua nielemään pahanmakuinenkin lääkeaine. Silti suurien määrien
ollessa kyseessä varaisin lähettyville jotain hyvän makuista, esimerkiksi mehua
tai maitoa. Lasten kohdalla
suosittelisin käyttämään mahdollisimman tavanomaisia lääkkeenantotapoja, kuten
lusikkaa tai lasia ruiskun tuomien pelkojen hälventämiseksi. Myös lasten
kohdalla on hyvä olla lähettyvillä lasi mehua pahan maun karkoittamiseksi.
LÄÄKKEEN ANTO SILMÄÄN: MITEN ANNAT? MITEN OHJAAT
AIKUISEN/LAPSEN?
Silmään annettavia lääkemuotoja ovat silmätipat, - voiteet,
-vedet ja – lamellit. Silmälääkkeiden anto aloitetaan aseptisesti käsien
desinfioinnilla ja pukemalla tehdaspuhtaat suojakäsineet. Silmävoide laitetaan silmään alaluomeen keskimmäiseen
kolmannekseen. Heti lääkkeen laiton jälkeen potilasta pyydetään sulkemaan
silmänsä useaksi minuutiksi, jotta lääke pääsee imeytymään hyvin.
Silmätippojen annossa täytyy muistaa,
ettei silmätippapullon kärki saa osua silmään tai käteen. Tarvittaessa tippapulloa
tulee lämmittää käsien välissä, koska kylmää nestettä ei saa laittaa suoraan
silmään. Jos käytössä on useita silmätippoja, vesiliukoinen valmiste
annostellaan ensin, rasvaliukoinen sen jälkeen. Tippojen tiputtamisen välillä
tulee olla 5 – 15 minuutin tauko.
1. Tiputa yksi tippa alaluomen muodostamaan taskuun.
2. Pyydä potilasta sulkemaan silmä, jotta tippa levittyisi koko silmän
sidekalvolle.
3. Paina puhtaalla nenäliinalla kevyesti silmänurkkaa noin 30 sekuntia,
jottei lääkeaine valu kyynelkanavaa pitkin nieluun.
4. Muista lopuksi desinfioida kädet ja kirjata tarvittaessa
lääkkeenanto.
Lapsille silmälääkkeenantotilanne
kannattaa tehdä mahdollisimman mukavaksi puhumalla sekä toimimalla
rauhallisesti ja määrätietoisesti.
MITEN ANNAT
KORVATIPAT? MITEN OHJAAT ASIAKASTA LAITTAMAAN ITSELLEEN KORVATIPAT?
Korvaan
annettavia lääkemuotoja ovat korvatipat, - voiteet ja – huuhteet. Lääketipat ja
-voiteet annetaan korvaan samalla tavalla. Voide voidaan laittaa myös
korvatamponilla jos sitä ei pystytä laittamaan suoraan tuubista. Korvalääke
tulee antaa hyvä aseptiikka huomioon ottaen. Aina ennen korvalääkkeen antamista
on syytä varmistua, että lääke voidaan antaa korvaan ja kyseiselle potilaalle,
sillä korvaan sopimaton lääke voi vahingoittaa kuulo- ja tasapainoelimiä. Ennen
lääkkeen laittoa korva voidaan puhdistaa tarvittaessa. Korvalääkettä
laitettaessa täytyy muistaa ettei tippapullon kärki saa osua korvaan.
1.
Sekoita valmiste ja lämmitä se kehonlämpöiseksi
vaikkapa kämmenten välissä.
2.
Pese ja desinfioi kädet.
3.
Potilaan tulee asettua kylkiasentoon sairas
korva ylöspäin. Itselleen voi antaa seisten tai istuen, neuvoisin myös olemaan
peilin edessä. Päätä kannattaa pitää vinossa, kipeä korva ylöspäin.
4.
Vedä korvanlehteä varovasti: alle 3-vuotiailla korvanlehteä
vedetään alas ja taaksepäin, kun taas yli 3-vuotiailla korvanlehteä vedetään
ylös ja taaksepäin.
5.
Tiputa toisella kädellä tippa korvakäytävään.
6.
Liikuta
korvanlehteä, jotta lääkeaine menee perille.
7.
Potilaan tulee olla liikkumatta vähintään viisi
minuuttia, jottei lääkeaine valuisi pois korvasta. Itselleen laittaessa voi
käydä esimerkiksi makuulle. Korvakäytävän
suulle voidaan laittaa pumpulia valumisen estämiseksi.
LINIMENTIN KÄYTÖN OHJAUS?
Linimentti hierotaan suoraan sinne,
missä kipu tuntuu. Kannattaa tehdä suurehkoja kaarevia hierontaliikkeitä
kipualueen koko huomioiden. Ainetta kannattaa ottaa sen verran, että se imeytyy
eikä iholle jää ikävän paksua linimenttikerrosta. Halutessa voi käyttää
kumihanskoja, hoitajan tulee kuitenkin käyttää tehdaspuhtaita hanskoja
levittäessään linimenttiä potilaan iholle. Tuubista lääkettä otettaessa täytyy
varoa, ettei tuubin pää kosketa ihoa. Lääkevoide voidaan ottaa myös lääkelasiin,
josta potilas voi sen itse levitellä.
MITEN LAITAT ASIAKKAALLE NENÄTIPAT?
MITEN OHJAAT HÄNTÄ?
Nenän kautta voidaan antaa tippoja,
sumutteita ja voiteita. Kuten kaikki muutkin lääkkeet, nenän kautta annettavat
lääkkeet annetaan hyvä aseptiikka huomioiden.
Nenätipat:
1.
Pyydän potilasta niistämään ja asettumaan
vuodelepoon pää hiukan taaksepäin taivutettuna. Tarpeen vaatiessa niskan alle
voidaan laittaa pieni niskatyyny.
2.
Täytän pipetin sopivalla lääkemäärällä.
3.
Asetan pipetin juuri nenäsieraimen sisäpuolelle ja
annan pipetistä lääkemäärän. Toistan saman toiseen sieraimeen.
4.
Kerron potilaalle, ettei hän saa välittömästi
lääkkeen oton jälkeen niistä nenää.
5.
Pyydän potilasta pitämään päänsä taivutettuna 5
minuuttia lääkkeenannosta, jotta lääkeaine imeytyy.
6.
Puhdistan pipetin.
MITEN OHJAAT
INHALOITAVAN LÄÄKKEEN KÄYTÖN?
Inhalointi
tarkoittaa lääkkeen hengittämistä keuhkoihin. Tällöin saadaan mahdollisimman
paljon lääkeainetta suoraan potilaan keuhkoputkille ja minimoidaan lääkkeen
joutuminen verenkiertoon ja sen mukana muualle elimistöön. Hengitysteiden
kautta voidaan antaa inhalaatiosumutteita, - jauheita, -sumutinnesteitä ja –
kaasuja. Tavallisimmin inhaloitavia lääkkeitä käytetään astman hoitoon.
Lääkkeen ottaminen inhalaatiosumuttimella:
1.
Pyydän potilasta yskimään liman pois
hengitysteistä.
2.
Poistetaan inhalaatiosumuttimesta suojus ja
ravistellaan sumutinta, jotta lääke- ja ponneaine sekoittuisivat.
3.
Opastan potilasta ottamaan sumuttimen tukevasti
peukalon ja etusormen väliin.
4.
Pyydän potilasta puhaltamaan keuhkot tyhjiksi.
5.
Pyydän potilasta asettamaan sumuttimen
suukappaleen tukevasti hampaiden väliin ja huulet sen ympärille.
6.
Pyydän potilasta hengittämään syvään painaen
samalla etusormellaan säiliötä. Sisäänhengitystä tulee jatkaa, kunnes keuhkot
ovat täynnä ilmaa.
7.
Potilaan tulee pidättää hengitystä 10 sekuntia,
jonka jälkeen hän voi hengittää normaalisti nenän kautta ulos.
8.
Asetetaan suukappaleen suojus paikalleen ja
odotellaan lääkkeen vaikutusta 5- 10 minuuttia. Jos vaikutusta ei tule,
inhaloidaan lääkettä uusi annos.
9.
Pyydän potilasta huuhtelemaan suunsa vedellä.
Huuhtelu vesi tulee sylkeä pois.
LÄÄKELAASTARIN
KÄYTTÖ JA SEN OHJAUS
Lääkelaastareita
käytettäessä lääkeaine kulkeutuu iholta verenkierron välityksellä haluttuun
vaikutuspaikkaan. Lääkelaastareissa lääkeaine voi olla säiliössä,
mikrosäiliössä tai laastarin rungossa (matriksilaastari). Lääkeaine vapautuu
laastarista iholle säädellysti pitkään ja tasaisesti. Lääkelaastaria
käytettäessä täytyy muistaa, että:
-
Lääkelaastari tulee kiinnittää puhtaalle,
kuivalle ja karvattomalle iholle pakkausselosteen ohjeita noudattaen.
-
Parhaita kiinnityspaikkoja ovat alueet, joissa
iho ei veny paljoakaan. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi olkavarsi,
rintakehä ja lanneselkä.
-
Laastarit kestävät ihon kastelun ja uimisen.
Kuumuus ja hikoilu puolestaan voivat lisätä paikallisesti ärsyttävää vaikutusta
ja lääkeaineen imeytymistä.
-
Laastariin merkitään se päivämäärä ja
kellonaika, jolloin se on kiinnitetty.
-
Lääkelaastaria ei saa puolittaa eikä rikkoa.
-
Laastarin poiston jälkeen ihon alla on vielä
lääkeainetta, joka vapautuu edelleen verenkiertoon jopa useiden tuntien ajan.
-
Uutta laastaria ei tule kiinnittää heti samaan
paikkaan.
-
Poistetussa laastarissa on vielä lääkeainetta
jäljellä, joten se tulee hävittää kaksinkerroin laastaripuolet vastakkain käännettyinä
lääkejätteenä.
-
MITEN OHJAAT PERÄ- JA EMÄTINPUIKON
KÄYTÖN?
Peräpuikko
annetaan peräsuoleen. Peräpuikkoa annettaessa on hyvä muistaa kertoa potilaalle
mitä lääkettä on antamassa, miksi sitä annetaan ja miksi se annetaan juuri
peräsuoleen. Peräpuikko annetaan hyvä aseptiikka huomioiden eli tehdaspuhtaat
käsineet kädessä.
1.
Pyydä potilas siirtymään tai avusta hänet
vasempaan kylkiasentoon (suolisto kiertää vasemmalle) polvet koukistettuina.
2. Avaa
peräpuikko suojakuoresta ja liukasta se perusvoiteella tai vaseliinilla.
3. Vie
potilaan pakarat erilleen ja työnnä peräpuikko hiukan ylöspäin ja eteenpäin
mahdollisimman pitkälle. Monissa valmisteissa on viiva, johon asti puikko tulee
työntää.
4. Purista
hitaasti aine ulos peräpuikosta.
5. Vedä
puikko ulos peräsuolesta yhä puristaen (muuten puikko imaisee aineen takaisin)
6. Purista
potilaan pakaroita yhteen noin 30 sekunnin ajan.
7.
Avusta potilas mukavaan asentoon ja tarkkaile
potilaan vointia.
Emätinpuikko annetaan aseptisesti
tehdaspuhtaat hanskat kädessä. Potilaalle on hyvä raportoida, mitä ollaan
tekemässä ja miksi.
1.
Pyydä potilasta asettumaan tai avusta hänet
mahdollisimman mukavaan asentoon polvet koukussa ja jalat haarallaan.
2.
Ota emätinpuikko pakkauksesta.
3.
Työnnä emätinpuikko emättimeen ylös ja
taaksepäin noin etusormen syvyyteen. Joissain pakkauksissa tulee mukana asetin,
jonka avulla emätinpuikko viedään emättimeen.
4.
Purista puikko emättimeen.
5.
Kehota potilasta pysymään paikoillaan jonkin
aikaa, jotta emätinpuikko sulaisi ja imeytyisi.
Lähde: Taam-
Ukkonen, Minna & Saano, Susanna (2011) Turvallisen lääkehoidon perusteet. Helsinki: WSOYpro Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti