Näin ohjaan!!

MITEN OHJAAT LÄÄKETABLETIN JA SUPPOSITORION PUOLITTAMISESSA?

Lääketabletin saa tarvittaessa puolittaa, jos siinä on jakouurre. Tällöin puolittaminen tapahtuu kätevästi uurretta pitkin. Ilman jakouurretta olevien tablettien pakkausselosteesta tulisi lukea tarkkaan saako niitä puolittaa. Esimerkiksi päällystettyjä depot- tai enterotabletteja ei saa puolittaa. Puolittamiseen voi käyttää puolittajaa mutta kotioloissa se hoituu myös käsin

Suppositorio eli suppo voidaan tarvittaessa puolittaa terävällä veitsellä pitkittäisuuntaisesti. Täytyy huomioida tarkkaan ettei suppoon jää teräviä reunoja.

MITEN OHJAAT ENTEROTABLETIN JA – KAPSELIN OTTAMISESSA?

Enterotabletteja- tai kapseleita ei saa murskata, jauhaa eikä puolittaa, sillä niiden päällä on päällyste, joka suojaa lääkeainetta mahan happamuudelta tai mahaa lääkeaineelta. Enterokapselit- ja tabletit vapauttavat lääkeaineen ohut- tai paksusuolessa. Ihanteellinen aika enterotabletin- tai kapselin nauttimiseen on vähintään puoli tuntia ennen ruokailua tai kaksi tuntia ruokailun jälkeen. Paras tapa nautti enterotabletti- tai kapseli on istuen runsaan nesteen kera.

MITEN OHJAAT DEPOTTABLETIN JA – KAPSELIN OTTAMISESSA?

Depottabletteja tai – kapseleita ei saa puolittaa, jauhaa, pureskella tai murskata. Depottabletti- tai kapseli otetaan säännöllisin väliajoin ruoan kanssa tai ilman.

LÄÄKE ON MIKSTUURANA. MITEN NEUVOT LÄÄKKEEN OTON AIKUISELLE/ LAPSELLE ANNETTAVAKSI?

Mikstuura täytyy aina sekoittaa hyvin nesteeseen. Lääkeaine annostellaan millilitroina ruiskulla mittalusikalla tai – lasilla. Aikuisen on helpompi asennoitua nielemään pahanmakuinenkin lääkeaine. Silti suurien määrien ollessa kyseessä varaisin lähettyville jotain hyvän makuista, esimerkiksi mehua tai maitoa.  Lasten kohdalla suosittelisin käyttämään mahdollisimman tavanomaisia lääkkeenantotapoja, kuten lusikkaa tai lasia ruiskun tuomien pelkojen hälventämiseksi. Myös lasten kohdalla on hyvä olla lähettyvillä lasi mehua pahan maun karkoittamiseksi.

LÄÄKKEEN ANTO SILMÄÄN: MITEN ANNAT? MITEN OHJAAT AIKUISEN/LAPSEN?

Silmään annettavia lääkemuotoja ovat silmätipat, - voiteet, -vedet ja – lamellit. Silmälääkkeiden anto aloitetaan aseptisesti käsien desinfioinnilla ja pukemalla tehdaspuhtaat suojakäsineet. Silmävoide laitetaan silmään alaluomeen keskimmäiseen kolmannekseen. Heti lääkkeen laiton jälkeen potilasta pyydetään sulkemaan silmänsä useaksi minuutiksi, jotta lääke pääsee imeytymään hyvin.

Silmätippojen annossa täytyy muistaa, ettei silmätippapullon kärki saa osua silmään tai käteen. Tarvittaessa tippapulloa tulee lämmittää käsien välissä, koska kylmää nestettä ei saa laittaa suoraan silmään. Jos käytössä on useita silmätippoja, vesiliukoinen valmiste annostellaan ensin, rasvaliukoinen sen jälkeen. Tippojen tiputtamisen välillä tulee olla 5 – 15 minuutin tauko.

1. Tiputa yksi tippa alaluomen muodostamaan taskuun.

2. Pyydä potilasta sulkemaan silmä, jotta tippa levittyisi koko silmän sidekalvolle.

3. Paina puhtaalla nenäliinalla kevyesti silmänurkkaa noin 30 sekuntia, jottei lääkeaine valu kyynelkanavaa pitkin nieluun.

4. Muista lopuksi desinfioida kädet ja kirjata tarvittaessa lääkkeenanto.

Lapsille silmälääkkeenantotilanne kannattaa tehdä mahdollisimman mukavaksi puhumalla sekä toimimalla rauhallisesti ja määrätietoisesti.

MITEN ANNAT KORVATIPAT? MITEN OHJAAT ASIAKASTA LAITTAMAAN ITSELLEEN KORVATIPAT?

Korvaan annettavia lääkemuotoja ovat korvatipat, - voiteet ja – huuhteet. Lääketipat ja -voiteet annetaan korvaan samalla tavalla. Voide voidaan laittaa myös korvatamponilla jos sitä ei pystytä laittamaan suoraan tuubista. Korvalääke tulee antaa hyvä aseptiikka huomioon ottaen. Aina ennen korvalääkkeen antamista on syytä varmistua, että lääke voidaan antaa korvaan ja kyseiselle potilaalle, sillä korvaan sopimaton lääke voi vahingoittaa kuulo- ja tasapainoelimiä. Ennen lääkkeen laittoa korva voidaan puhdistaa tarvittaessa. Korvalääkettä laitettaessa täytyy muistaa ettei tippapullon kärki saa osua korvaan.

1.       Sekoita valmiste ja lämmitä se kehonlämpöiseksi vaikkapa kämmenten välissä.

2.       Pese ja desinfioi kädet.

3.       Potilaan tulee asettua kylkiasentoon sairas korva ylöspäin. Itselleen voi antaa seisten tai istuen, neuvoisin myös olemaan peilin edessä. Päätä kannattaa pitää vinossa, kipeä korva ylöspäin.

4.       Vedä korvanlehteä varovasti: alle 3-vuotiailla korvanlehteä vedetään alas ja taaksepäin, kun taas yli 3-vuotiailla korvanlehteä vedetään ylös ja taaksepäin.

5.       Tiputa toisella kädellä tippa korvakäytävään.

6.        Liikuta korvanlehteä, jotta lääkeaine menee perille.

7.       Potilaan tulee olla liikkumatta vähintään viisi minuuttia, jottei lääkeaine valuisi pois korvasta. Itselleen laittaessa voi käydä esimerkiksi makuulle.  Korvakäytävän suulle voidaan laittaa pumpulia valumisen estämiseksi.

LINIMENTIN KÄYTÖN OHJAUS?

Linimentti hierotaan suoraan sinne, missä kipu tuntuu. Kannattaa tehdä suurehkoja kaarevia hierontaliikkeitä kipualueen koko huomioiden. Ainetta kannattaa ottaa sen verran, että se imeytyy eikä iholle jää ikävän paksua linimenttikerrosta. Halutessa voi käyttää kumihanskoja, hoitajan tulee kuitenkin käyttää tehdaspuhtaita hanskoja levittäessään linimenttiä potilaan iholle. Tuubista lääkettä otettaessa täytyy varoa, ettei tuubin pää kosketa ihoa.  Lääkevoide voidaan ottaa myös lääkelasiin, josta potilas voi sen itse levitellä.

MITEN LAITAT ASIAKKAALLE NENÄTIPAT? MITEN OHJAAT HÄNTÄ?

Nenän kautta voidaan antaa tippoja, sumutteita ja voiteita. Kuten kaikki muutkin lääkkeet, nenän kautta annettavat lääkkeet annetaan hyvä aseptiikka huomioiden.

Nenätipat:

1.       Pyydän potilasta niistämään ja asettumaan vuodelepoon pää hiukan taaksepäin taivutettuna. Tarpeen vaatiessa niskan alle voidaan laittaa pieni niskatyyny.

2.       Täytän pipetin sopivalla lääkemäärällä.

3.       Asetan pipetin juuri nenäsieraimen sisäpuolelle ja annan pipetistä lääkemäärän. Toistan saman toiseen sieraimeen.

4.       Kerron potilaalle, ettei hän saa välittömästi lääkkeen oton jälkeen niistä nenää.

5.       Pyydän potilasta pitämään päänsä taivutettuna 5 minuuttia lääkkeenannosta, jotta lääkeaine imeytyy.

6.       Puhdistan pipetin.

MITEN OHJAAT INHALOITAVAN LÄÄKKEEN KÄYTÖN?

Inhalointi tarkoittaa lääkkeen hengittämistä keuhkoihin. Tällöin saadaan mahdollisimman paljon lääkeainetta suoraan potilaan keuhkoputkille ja minimoidaan lääkkeen joutuminen verenkiertoon ja sen mukana muualle elimistöön. Hengitysteiden kautta voidaan antaa inhalaatiosumutteita, - jauheita, -sumutinnesteitä ja – kaasuja. Tavallisimmin inhaloitavia lääkkeitä käytetään astman hoitoon. Lääkkeen ottaminen inhalaatiosumuttimella:

1.       Pyydän potilasta yskimään liman pois hengitysteistä.

2.       Poistetaan inhalaatiosumuttimesta suojus ja ravistellaan sumutinta, jotta lääke- ja ponneaine sekoittuisivat.

3.       Opastan potilasta ottamaan sumuttimen tukevasti peukalon ja etusormen väliin.

4.       Pyydän potilasta puhaltamaan keuhkot tyhjiksi.

5.       Pyydän potilasta asettamaan sumuttimen suukappaleen tukevasti hampaiden väliin ja huulet sen ympärille.

6.       Pyydän potilasta hengittämään syvään painaen samalla etusormellaan säiliötä. Sisäänhengitystä tulee jatkaa, kunnes keuhkot ovat täynnä ilmaa.

7.       Potilaan tulee pidättää hengitystä 10 sekuntia, jonka jälkeen hän voi hengittää normaalisti nenän kautta ulos.

8.       Asetetaan suukappaleen suojus paikalleen ja odotellaan lääkkeen vaikutusta 5- 10 minuuttia. Jos vaikutusta ei tule, inhaloidaan lääkettä uusi annos.

9.       Pyydän potilasta huuhtelemaan suunsa vedellä. Huuhtelu vesi tulee sylkeä pois.

LÄÄKELAASTARIN KÄYTTÖ JA SEN OHJAUS

Lääkelaastareita käytettäessä lääkeaine kulkeutuu iholta verenkierron välityksellä haluttuun vaikutuspaikkaan. Lääkelaastareissa lääkeaine voi olla säiliössä, mikrosäiliössä tai laastarin rungossa (matriksilaastari). Lääkeaine vapautuu laastarista iholle säädellysti pitkään ja tasaisesti. Lääkelaastaria käytettäessä täytyy muistaa, että:

-          Lääkelaastari tulee kiinnittää puhtaalle, kuivalle ja karvattomalle iholle pakkausselosteen ohjeita noudattaen.

-          Parhaita kiinnityspaikkoja ovat alueet, joissa iho ei veny paljoakaan. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi olkavarsi, rintakehä ja lanneselkä.

-          Laastarit kestävät ihon kastelun ja uimisen. Kuumuus ja hikoilu puolestaan voivat lisätä paikallisesti ärsyttävää vaikutusta ja lääkeaineen imeytymistä.

-          Laastariin merkitään se päivämäärä ja kellonaika, jolloin se on kiinnitetty.

-          Lääkelaastaria ei saa puolittaa eikä rikkoa.

-          Laastarin poiston jälkeen ihon alla on vielä lääkeainetta, joka vapautuu edelleen verenkiertoon jopa useiden tuntien ajan.

-          Uutta laastaria ei tule kiinnittää heti samaan paikkaan.

-          Poistetussa laastarissa on vielä lääkeainetta jäljellä, joten se tulee hävittää kaksinkerroin laastaripuolet vastakkain käännettyinä lääkejätteenä.

-           

MITEN OHJAAT PERÄ- JA EMÄTINPUIKON KÄYTÖN?

Peräpuikko annetaan peräsuoleen. Peräpuikkoa annettaessa on hyvä muistaa kertoa potilaalle mitä lääkettä on antamassa, miksi sitä annetaan ja miksi se annetaan juuri peräsuoleen. Peräpuikko annetaan hyvä aseptiikka huomioiden eli tehdaspuhtaat käsineet kädessä.

1.       Pyydä potilas siirtymään tai avusta hänet vasempaan kylkiasentoon (suolisto kiertää vasemmalle) polvet koukistettuina.

2.       Avaa peräpuikko suojakuoresta ja liukasta se perusvoiteella tai vaseliinilla.

3.       Vie potilaan pakarat erilleen ja työnnä peräpuikko hiukan ylöspäin ja eteenpäin mahdollisimman pitkälle. Monissa valmisteissa on viiva, johon asti puikko tulee työntää.

4.       Purista hitaasti aine ulos peräpuikosta.

5.       Vedä puikko ulos peräsuolesta yhä puristaen (muuten puikko imaisee aineen takaisin)

6.       Purista potilaan pakaroita yhteen noin 30 sekunnin ajan.

7.       Avusta potilas mukavaan asentoon ja tarkkaile potilaan vointia.

Emätinpuikko annetaan aseptisesti tehdaspuhtaat hanskat kädessä. Potilaalle on hyvä raportoida, mitä ollaan tekemässä ja miksi.

1.       Pyydä potilasta asettumaan tai avusta hänet mahdollisimman mukavaan asentoon polvet koukussa ja jalat haarallaan.

2.       Ota emätinpuikko pakkauksesta.

3.       Työnnä emätinpuikko emättimeen ylös ja taaksepäin noin etusormen syvyyteen. Joissain pakkauksissa tulee mukana asetin, jonka avulla emätinpuikko viedään emättimeen.

4.       Purista puikko emättimeen.

5.       Kehota potilasta pysymään paikoillaan jonkin aikaa, jotta emätinpuikko sulaisi ja imeytyisi.

Lähde: Taam- Ukkonen, Minna & Saano, Susanna (2011) Turvallisen lääkehoidon perusteet.  Helsinki: WSOYpro Oy