Lääkehoitoon ja lääkeaineisiin liittyvät tehtävät

Lääkeaineen kulkeutuminen elimistössä

1.      
Miten lääkeaineet imeytyvät elimistöön?

-          Lääkeaineen saa elimistöön monilla eri tavoilla. Sen voi pistää joko valtimoon, lihakseen tai rasvakudokseen, lääkkeen voi nauttia suun kautta pillerinä tai inhaloimalla. Sen voi imeyttää laastarista tai annostella peräsuolen tai emättimen kautta. Lääkeaineen imeytymiseen vaikuttaa antotavan lisäksi lääkeaineen ominaisuudet, lääkkeen pitoisuus elimistössä ja elimistön tiloja erottavien kalvojen ominaisuudet.

2.       Miten lääkeaineet jakautuvat elimistössä?

-          Lääkeaine jakautuu verenkierrosta kudoksiin, sinne missä sen on tarkoitettu vaikuttavan

o   difffuntoitumalla - siirtymällä kalvon solujen läpi tai nesteen soluvälien kautta suuremmasta pitoisuudesta pienenpään. Lääkeaineen rasvapitoisuudella on merkitystä lääkeaineen liuetessa ensin solukalvon läpi (transsellulaarinen diffuusio). Lääkeaineen liuetessa soluvälien läpi (parasellulaarinen diffuusio) rasvapitoisuutta merkityksellisempää puolestaan on lääkeaineen molekyylikoko.

o   aktiivisen kuljetuksen avulla – Solukalvoissa olevien kuljettajaproteiinien tehtävänä on kuljettaa ravintoaineita solun käyttöön. Kuljetukseen tarvittavan energian solu saa ATP- molekyylistä. Lääkeaineen ollessa kemiallisesti samankaltainen kuin kuljetettava aine se telakoituu kuljettajaproteiiniin ja pääsee proteiinin avulla solun sisälle.

o   suodattumalla - Aineen siirtyminen solujen välisten aukkojen kautta nestevirran mukana suuremmasta pitoisuudesta pienenpään. Aukkoja pienemmän lääkemolekyylit läpäisevät ne suurempien jäädessä solujen väliin kiinni. Suodattuminen on tärkeä esimerkiksi maksassa.

Lääkeaineen ominaisuuksien lisäksi sen jakautumiseen elimistössä vaikuttavat sisäelinten koko, verisuonten tiheys ja koko alueella sekä verisuonten läpäiseväisyys.

3.       Miten lääkeaineet poistuvat elimistöstä?

-          Lääkeaineet eliminoituvat eli poistuvat elimistöstä kahdella tavalla: metaboloitumalla ja erittymällä.

o   Metaboloituminen tarkoittaa lääkeaineen muuttumista helpommin erittyvän muotoon. Muuttuminen tapahtuu pääosin maksassa, mutta osittain myös munuaisissa, veressä, keuhkoissa, pernassa ja istukassa. Maksan entsyymit muokkaavat lääkkeestä vesiliukoisen, jotta se voi poistua elimistöstä. Osa lääkeaineista tarvitsee monta muokkauskertaa, osa poistuu sellaisenaan.

o   Erittyminen tarkoittaa lääkeaineen poistumista elimistöstä sellaisenaan tai aineenvaihdunnan tuotteina pääasiassa suodattumalla munuaisten kautta virtsaan.  Muita poistumistapoja ovat erittyminen ulosteeseen, poistuminen hien, hengitysilman tai äidinmaidon mukana.

Lääkeaineen vaikutus elimistössä

4.  
     Miten lääkeaineet vaikuttavat elimistössä?

– Lääkehoito perustuu usein elimistön oman toiminnan lisäämiseen tai heikentämiseen. Lääkeaine saa aikaan vaikutuksensa kudoksissa kiinnittymällä tiettyihin solun osiin ja vaikuttamalla kohdesoluihin erityisten molekyylien kautta.

o   Monet lääkeaineet toimivat soluissa olevien reseptorien välityksellä. Reseptorit ovat soluissa olevia proteiineja, joiden tehtävänä on tunnistaa ja sitoa soluun saapuvia viestiaineita, kuten hormoneja. Agonistinen lääkeaine aktivoi reseptorin toiminnan, kun taas antagonistinen estää reseptoria toimimasta.

o   Lääkeaine voi vaikuttaa myös kuljettajaproteiinien kautta, jolloin lääkeaine useimmiten estää niiden toimintaa.

o   Elimistön aineenvaihduntaa säätelevän entsyymijärjestelmän välityksellä toimivat lääkeaineet voivat aktivoida entsyymin mutta useimmiten ne estävät entsyymin toiminnan.

5.       Lääkeannos=  lääkeainetta kerralla nautittu määrä

Vaste= lääkeaineen aikaansaama vaikutus elimistössä

Sivu-, haitta- ja yhteisvaikutukset

6.      
 Mitä tarkoitetaan lääkkeiden sivuvaikutuksilla?

- Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat varsinaisen, halutun vaikutuksen ohella mahdollisesti esiintyviä yleensä vaarattomia oireita. Lääkeainekohtaiset sivuvaikutukset vaihtelevat ihmisten välillä.

7.       Mitä tarkoitetaan lääkkeiden haittavaikutuksilla? Mistä haittavaikutukset voivat johtua? Luettele lääkkeiden yleisimpiä haittavaikutuksia.

-          Haittavaikutukset ovat lähes jokaisen lääkkeen käytön seurauksena ilmeneviä useimmiten lieviä tai ohimeneviä haittoja. Haittavaikutukset johtuvat yleensä lääkkeen toimintatavasta elimistössä, joskus ne voivat myös olla seurausta liian suuresta lääkeannoksesta. Yleensä haittavaikutukset ovat suurimmillaan heti lääkekuurin alettua. Suurin osa haittavaikutuksista on niin lieviä, ettei niiden ilmeneminen keskeytä lääkekuuria. Haittavaikutuksista ei kannatakaan hermostua, vaan niiden ikävyyttä tulisi aina vertailla hoidettavan taudin ikävyyteen. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat suoliston tai vatsan oireet, kuten pahoinvointi, ripuli, ummetus, vatsakivut, oksentelu sekä hermostolliset vaivat, kuten väsymys, päänsärky ja huimaus. Myös erilaiset ihottumat ovat melko yleisiä haittavaikutuksia.

8.       Mitä tarkoitetaan haitallisilla yhteisvaikutuksilla ja miksi niitä voi tulla?

-          Lääkkeiden haitalliset yhteisvaikutukset tarkoittavat vaikutuksia, jotka syntyvät kun useampaa lääkettä käytetään samanaikaisesti. Haittavaikutuksia voi tulla, koska kaikkien lääkeaineiden mahdollisia reaktioita kaikkiin muihin lääkeaineisiin on käytännössä mahdoton tutkia. Virallisten lääkkeiden lisäksi ihmisellä saattaa olla käytössään esimerkiksi luontaistuotteita, joiden reaktioita on vielä hankalampi tutkia. Ikääntyminen lisää haitallisten yhteisvaikutusten riskiä, sillä lääkemäärä kasvaa elimistön homeostaasi- ja kompensaatiomekanismien heiketessä.

Virheellinen lääkkeiden käyttö

9.      
 Mitä tarkoitetaan lääkkeiden väärinkäytöllä?

-          Lääkkeiden väärinkäyttö tarkoittaa lääkkeiden tahallista käyttöä muihin kuin lääkinnällisiin tarkoituksiin. Tällaisia vääriä käyttötarkoituksia ovat esimerkiksi huumaus ja päihtyminen sekä urheilusuorituksen parantaminen (doping).

Lähteet:

http://www.verkkosalkku.net/laakehoito/flash/laakesimu.html

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00143&p_haku=haitallinen%20yhteisvaikutus

http://www.laakekasvatus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/fimea/embeds/fimealaakekasvatusstructure/27573_Miten_kaytat_laakettasi_oikein_2014_fi.pdf

Lääkkeiden vaiheet elimistössä

Lääkeaineiden vaikutusmekanismi

LÄÄKEHOIDON NELJÄ ERI VAIHETTA

1.     
  Ensimmäinen vaihe on lääkkeen määrääminen ja reseptin kirjoittaminen. Lääkettä määrätessä tulee ottaa huomioon potilaan muu lääkitys ja sairaudet. Lääkäri määrää lääkkeen annosteluineen ja toimittaa määräyksen joko reseptinä apteekkiin tai suoraan osastolle, jos potilas on sairaalahoidossa

2.       Toinen vaihe on lääkkeen käyttökuntoon valmistelu. Valmistelun suorittaa terveydenhuollon ammattihenkilö lääkemääräyksen mukaan. Ammattihenkilö jakaa lääkkeet potilaskohtaisiksi annoksiksi.  Annostelu voi pitää sisällään lääkkeen puolittamista, osittamista tai jauhamista sekä liuoksen valmistamista.

3.       Kolmas vaihe on lääkkeen jakaminen potilaalle/asiakkaalle. Oikea lääkeannos jaetaan oikealle potilaalle. Lääkkeen voi jakaa esimerkiksi suun kautta pistoksena tai liuoksena, nestemäisenä tiputuksella tai tai vaikkapa laastarina avulla ihon läpi imeyttämällä.

4.       Neljäs vaihe lääkehoidossa on toimenpiteen kirjaaminen ja vaikutusten seuraaminen. Jokaisen potilaalle/asiakkaalle suoritetun toimenpiteen jälkeen potilasasiakirjaan kirjataan mitä on tehty, milloin ja kenelle. Lääkkeen annostelun jälkeen seurataan myös sen vaikutuksia elimistössä esimerkiksi tarkkailemalla ja kyselemällä potilaan/asiakkaan vointia sekä mittaamalla pulssia, verenpainetta ja/tai verensokeria.

KÄSITTEET

Lääkeaine: Lääkeaine on tieteellisin menetelmin yksityiskohtaisesti määritelty elimistöön vaikuttava aine, jota käytetään lääkkeenä sellaisenaan tai lääkkeen valmistamiseen. Esimerkiksi beetasalpaaja Metoprololin vaikuttava aine on metoprololi.

Lääkevalmiste: Lääkevalmiste on lääkelain mukaisesti valmistettu tai maahantuotu valmistajan alkuperäispakkauksessa myyty lääke. Esimerkiksi Burana, Sandimmun Neoral ja Panadol ovat lääkevalmisteita

Alkuperäisvalmiste: Alkuperäisvalmiste tarkoittaa vaikuttavan lääkeaineen kehittäjän tai tämän tai tämän valtuuttaman tahon markkinoille tuomaa lääkeainevalmiste. Esimerkiksi alkoholiriippuvuuden hoitoon käytetty Antabus on alkuperäisvalmiste.

Rinnakkaisvalmiste (geneerinen valmiste): Rinnakkaisvalmiste on lääkevalmiste, joka sisältää samaa vaikuttavaa lääkeainetta kuin alkuperäisvalmiste ja jonka vahvuus on sama kuin vastaavan alkuperäisvalmisteen. Lääkevalmiste täytyy osoittaa biologisesti samanarvoiseksi, vaikka apuaineissa ja valmisteen tekotavassa ovi olla eroja.

Placebo: Palcebo on lumelääke, eli lääke, jolla ei ole oikeaa vaikutusta, vaan vaikutusperustuu potilaan luuloon vaikutuksen tehosta. Placebolääkkeitä käytetään esimerkiksi lääketutkimuksissa verrokkiryhmällä.

Myyntilupa: Kaikilla lääkevalmisteilla tulee olla voimassa oleva myyntilupa ennen kuin niitä voidaan tuoda markkinoille ja myydä kuluttajille. Myyntilupaa haetaan yhteiselle EU- hakemuslomakkeella.

Kauppanimi:  Kauppanimi on lääkkeen valmistajan tai markkinoijan antama lailla suojattu lääkevalmisteen nimi. Esimerkiksi Burana on ibuprofeiinivalmisteen kauppanimi.

Reseptilääke: Reseptilääke on valmiste joka saadaan luovuttaa apteekista vain lääkärin tai hammaslääkärin kirjallisen, puhelimitse tai sähköisenä antaman lääkemääräyksen perusteella. Esimerkiksi Rapilysin, Bezalip, Amlodipin Actavis

Itsehoitolääke: Itsehoitolääkkeitä ovat apteekista ilman reseptiä saatavat valmisteet. Yleensä ne ovat lievien ja lyhytaikaisten kipujen hoitoon tarkoitettuja tulehduskipulääkkeitä, kuten Burana tai ihonhoitovalmisteita, kuten Hydrokortison Apobase.

Rohdosvalmiste: Rohdosvalmisteet ovat myyntiluvan saaneita lääkinnälliseen tarkoitukseen käytettyjä valmisteita, joiden vaikuttavat aineet ovat peräisin kasvi- tai eläinkunnasta, kivennäisaineista tai bakteereista.

Terapeuttinen leveys: Terapeuttinen alue tai terapeuttien leveys tarkoittaa suurimman turvallisen ja pienimmän tehoavan hoitoannoksen välinen ero.

Ravintolisä: Ravintolisät ovat elintarvikkeita, josta saa vaikuttavaa ainetta tiivistetyssä muodossa. Niiden tarkoitus on täydentää ruokavaliota tai muulla tavalla vaikuttaa ihmisen ravitsemuksellisiin tai fysiologisiin toimintoihin. Esimerkiksi Nutrilet ja erilaiset vitamiinipillerit ovat ravintolisiä.

Lääkkeen toleranssi: Toleranssi tarkoittaa vasteen heikkenemistä lääkitykselle. Lääkkeen teho siis heikkenee käytön pitkittyessä. Esimerkiksi kipulääkkeitä käytettäessä alkuperäinen annos ei pitkän käytön jälkeen enää riitä lievittämään kipua.

Lähteet:

http://www.actavis.fi/fi/Products/default.htm

www.fimea.fi

http://www.tohtori.fi

http://www.terveyskirjasto.fi

TURVALLINEN LÄÄKEHOITO

Mitkä ovat lähihoitajan oikeudet lääkehoidossa?

Lähihoitajilla on oikeus ammattitaitonsa mukaan jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiksi annoksiksi ja antaa lääkkeitä luonnollisia teitä. Jos heille on annettu kirjallinen lupa, heidät on perehdytetty ja heidän osaamisensa on varmistettu, he saavat myös pistää lääkkeen lihakseen ja ihon alle. Lähihoitajalla on myös oikeus vaihtaa lääkkeettön, perusliuosta sisältävä nestepussi ja hätätilanteessa aloittaa nestehoito sekä antaa sydämenpysähdyksen yhteydessä adrenaliinia ja suonensisäisesti plasman korvausnestettä ja glukoosiliuosta, jos saatavilla ei ole laillistettua lääkehoidon koulutuksen saanutta terveydenhuollon ammattihenkilöä (sairaanhoitaja, lääkäri).  Jos lähihoitajalla on tarvittava koulutus, toimintayksikön kirjallinen lupa sekä hänen osaamisensa on päivitetty, lähihoitaja saa osallistua luonnollista tietä annettavan PKV- lääkehoidon toteuttamiseen.

Lähihoitajalla on myös oikeus saada perehdytys uuden työpaikan lääkkeenjakokäytöntöihin sekä lisäkouluttaa itseään lääkehoitoon liittyen.

Lääkkeen jaon periaatteet

Lääkkeen jaon perusperiaate on, että jokainen potilas saa hänelle oikean määrän oikeaa lääkettä oikealla tavalla annettuna. Lääkkeiden jakaminen potilaskohtaisiin annoksiin tulee suorittaa alkuperäisen lääkemääräyksen mukaan toimintaan sopivissa rauhallisissa tiloissa ja olosuhteissa.  Lääkkeet jaetaan tarjottimelle, säilytetään lukittavissa tiloissa ja merkitään siten, ettei jakamisen yhteydessä ole sekaantumisen vaaraa. Jaon jälkeen on suositeltava suorittaa kaksoistarkistus virheiden välttämiseksi. Kotihoidossa on huomioitava ajan tasalla olevan lääkelistan läsnäolo dosetin seurana.

Lääkehoitosuunnitelmassa huomioidaan tavat, joilla lääkehoidon annostelua voidaan varmentaa. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi lääkkeen jakaminen potilaan nimen, ei vuodepaikan mukaan sekä tarkoitetun lääkkeenantoajan merkitseminen lääkelasiin. Lääkkeen annon jälkeen on tärkeää seurata annetun lääkkeen vaikutuksia potilaan elimistössä.

Lähde: SuPer-  Turvallinen lääkehoito- opas, Helsinki 2013

LÄÄKEEN VAIHEET JA VAIKUTUKSET ELIMISTÖSSÄ

Mitä tarkoitetaan terapeuttisella leveydellä?

Terapeuttinen leveys on suurimman turvallisen ja pienimmän vaikuttavan lääkeannoksen välinen ero. (kts. ylempänä kohta ’’terapeuttinen leveys’’)

Merkitse imeytymisnopeuden mukaan numerojärjestykseen nopeimmasta hitaimpaan. Merkitse keskimääräiset imeytymisajat minuutteina.

1.       i.v.-lääkitys (laskimonsisäinen) imeytyy nopeimmin, noin 5 minuutissa.

2.       i.m.-lääkitys (lihakseen annettava) imeytyy keskimäärin noin 10- 30 minuutissa.

3.       s.c.- lääkitys (ihonalaiskudokseen) imeytyy keskimäärin 20- 40 minuutissa.

4.       p.o- lääkitys (suun kautta annettava) imeytyy keskimäärin  60- 80 minuutissa.

Mikäli halutaan pitkäaikainen vaikutus, millainen lääkemuoto tulisi tällöin valita?

Depottitabletti, koska se on hitaasti lääkeainetta läpäisevällä kalvolla päällystetty ja siinä lääkeaine on tablettirungon sisällä. Lääkeainepitoisuus elimistössä pysyy tasaisena pitkään ja annostelua voidaan harventaa.

Mitä tarkoitetaan lääkeaineen metaboloitumisella ja erittymisellä?

Metaboloituminen tarkoittaa pääosin maksassa tapahtuvaa lääkeaineen muuttumista helpommin erittyvään muotoon. Maksan entsyymit muokkaavat lääkeaineesta sellaisen, että se voi poistua elimistöstä. Osa lääkeaineista tarvitsee monta muokkauskertaa, osalle poistuu sellaisenaan. Maksan lisäksi metaboloitumista tapahtuu pienissä määrin myös munuaisissa, veressä, pernassa, keuhkoissa ja istukassa.

Lääkeaineen erittyminen tarkoittaa sen poistumista elimistöstä. Lääkeaineet poistuvat joko sellaisenaan tai aineenvaihdunnan tuotteina. Suurin osa aineen vaihdunnan tuotteista poistuu suodattumalla munuaisten kautta virtsaan mutta pieni osa poistuu myös äidinmaidon, hien, hengitysilman tai ulosteen kautta.

Mitä tarkoittaa, jos potilaan iloksi todetaan, että lääkehoidolla on hyvä vaste?

Vaste tarkoittaa lääkeaineen vaikuttavuutta. Hyvä vaste tarkoittaa siis sitä, että kyseinen lääkehoito tehoaa potilaalle.

Lähde: www.verkkosalkku.net