Ergonomia hoitotyössä

Ergonomia- sana muodostuu sanoista ergo= työ ja nomos= laki. Käytännössä se tarkoittaa tietoa työn ja tekniikan suhteesta ja sen tarkoituksena on tuottaa tietoa, joka auttaisi ihmistä suheuttamaan työ ja työskentelytekniikka ominaisuuksiinsa ja kykyihinsä turvallisella ja epäkuormittavalla tavalla. Ergonomia pyrkii myös muokkamaan työskentely-ympäristöä ihmisen ominaisuuksille sopivaksi erilaisin fyysisin muutoksin ja apuvälinein toiminnan sujuvuutta ja tehokkuutta unohtamatta.

Mielestäni ergonomian tärkeimmät periaatteet ovat hoitajan ja asiakkaan/ potilaan turvallisuus sekä hoitotilanteen sujuvuus ja mukavuus. Näistä seikoista ei tule tinkiä, sillä niissä onnistuminen tukee hyvinvointia niin työntekijän kuin asiakkaankin puolella. Lisäksi työn tulee olla sujuvaa ja tehokasta. Hoitotyössä ergonomia tulee esille erityisesti potilaiden nosto- ja siirtotilanteissa, joihin onkin kiinnittetty erityistä huomiota viime aikoina. Monia pitkään käytössä olleita siirtotekniikoita on hyllytetty epäergonomisina ja tilalle on tullut hoitajaystävällisempiä potilaan omatoimisuuteen kannustavia käytäntöjä. Ergonomisen hoitotyönkin tulisi olla potilaslähtöistä. Siinä tulee ensisjaisesti ottaa huomioon sekä hoitajan että asiakkaan voimavarat ja kyvyt. Tämä tarkoittaa sitä ettei hoitajan voimaintunnossaan tule alkaa nostella heiveröistä vanhusta täysin ilman apuvälineitä tai patistaa asiakasta liikkelle pelkkien apuvälineiden turvin, vaan hoitajan tulee aina varmistaa asiakkaan kyvyt ja tuntemukset omista voimistaan ja valitä niihin sopivat hoitokäytänteet ja apuvälineet.

Minulle itselleni suurin ergonominen haaste tulee olemaan pituuteni. Olen pitkä, joten työasentojen sovittaminen itselleni sopivalle korkeudelle on tärkeä ja huomiota vaativa vaihe. Samoin nostojen tekemiseen jaloilla eikä pelkästään selällä tulee kiinnittää erityistä huomiota.