Lyhyt essee ihmiskäsityksestäni

Kauan sitten saimme tehtäväksi kirjoittaa essee ihmiskäsityksestämme. Tässä on minun viikkosotalla alitajunnassa muhinut hengentuotokseni.

Ihmiskäsityks

Kysymys ihmiskäsityksestä on sekä filosofinen että psykologinen. Siihen liittyy näkemys siitä, mitkä tekijät vaikuttavat tai ovat vaikuttaneet ihmisen käytökseen, toimintaan ja tapaan olla olemassa. Pohjautuuko toimintamme täysin biologisiin seikkoihin vai onko kyse pikemminkin tilannekohtaisesta arvioinnista? Kuinka paljon toiset ihmiset ohjaavat käytöstämme tai ajatteluamme? Erilaisia ihmiskuvia tai – näkemyksiä on noussut esiin kautta psykologian historian, yleensä vastapainona vallinneelle näkemykselle. Esittelen tässä esseessä muutaman suurinta suosiota saavuttaneen suuntauksen. Lopuksi peilaan omaa ihmiskäsitystäni pääkoulukuntien kautta. Kirjotukseni pohjautuu pääosin amk.fi- nettisivustolle olevaan virtuaaliseen oppimateriaaliin erilaisista ihmiskäsityksistä

Biologisessa (myös naturalistinen) ihmiskäsityksessä ihmisen katsotaan muiden kädellisten eläinten tapaan toimivan vaistojensa ohjaamana. Toimintaa ohjaavat biologiset seikat, kuten geenit kun taas ympäristön vaikutus nähdään vähäisenä. Toiminnoissaan ihminen pyrkii vaistojensa mukaan tyydyttämään perustarpeensa eli sukupuolivietin sekä levon ja ruoan riittävän saannin. Ihminen eroaa muista eläimistä pääosin siinä, että se hallitsee symbolikielen sekä pystyy toisinaan kontrolloimaan viettejään.

Behavioristinen ihmiskäsitys puolestaan painottaa ympäristön merkitystä ihmisen käytökseen. Behavioristien mukaan ihmisen käytös on opittua ja ympäristön määräämää. Ulkoisilla olosuhteilla, kuten palkinnoilla ja rangaistuksilla katsotaan olevan suuri merkitys ihmisen toiminnan ohjailussa. Samaan ärsykkeeseen tulisi behavioristien mukaan reagoida aina samalla tavalla.

Psykoanalyyttisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen tasapainoilee elämän- ja kuolemanviettiensä välillä. Ihmisen toimintaan vaikuttaa ristiriita yhteiskunnan toiveiden ja normien sekä oman mielen irrationaalisten viettien välillä. Yhteiskunnan normeja psykoanalyysissa kutsutaan superegoksi. Superego toimii ikään kuin ihmisen tiukkaakin tiukempana omatuntona. Superegon vastakohta on ID eli ihmisen tiedostamattomat perusvietit, joita ovat esimerkiksi seksuaali- ja kuolemanvietti. Jos ID saisi päättä, ihminen toimisi vain perusviettejään tyydyttäen. Superegon ja ID:n välisessä puristuksessa tasapainoilee ihmisen tajunta, tietoinen mieli eli ego. Ego toimii realiteettien mukaan minimoiden tuskaa ja maksimoiden mielihyvää. Ego on yhtä kuin minä, ihminen itse.

Humanismissa puolestaan tärkeää on usko ihmisen tahtoon, kasvuun, hyvyyteen ja mahdollisuuteen muuttua. Ihminen ymmärretään ainutkertaisena, vapaana, tavoitteellisesti toimivanaa ja itse itseään ohjaavana oliona, joka tarvitsee kehittyäkseen osakseen myönteistä huomiota ja rakkautta. Humanismi korostaa myös ihmisen vapauden tuomaa vastuuta: vapaus valita tuo mukanaan vastuun tekemistään valinnoista. Kokemusta ja tietoisuutta pyritään pikemminkin kuvaamaan ja ymmärtämään kuin selittämään. Humanismin tärkeimpiä arvoja on ihmisen kunnioittaminen ja kaikkien suvaitseminen ja erilaisuuden puolustaminen.

Kognitiivisen psykologian mukaisessa ihmiskäsityksessä ihminen nähdään tavoitteellisena, aktiivisena itsenäisesti ajattelevana ja tilanteen huomioon ottavana toimijana, joka tekee ensiksi oman tulkinnan tilanteesta ja toimii käyttäen hyväksi tuota tulkintaa, aikaisempia kokemuksiaan sekä käytettävissä olevien toimintavaihtoehtojen arviointia. Käyttäytyminen ei siis ole automaattinen reaktio tapahtuneeseen, vaan kognitiiviset prosessit läpikäynyt tuotos. Kognitiivisilla prosesseilla tarkoitetaan havaitsemista, ajattelua, oppimista, kieltä ja muistia. Kognitiivisen prosessoinnin jälkeen ihminen voi muokata omaa toimintaansa sekä käsitystä itsestään ja maailmasta.

                      Henkilökohtaisesti minun on vaikea tunnustautua minkään yksittäisen ajattelumallin kannattajaksi. Jokaisessa on jotain oikeita seikkoja mutta mikään niistä ei yksiselitteisesti määritä totuutta ihmisen käytöksestä. Siihen, mitä me olemme ja miten käyttäydymme vaikuttavat varmasti niin alitajuiset viettimme kuin aiempien kokemustemme kognitiivinen käsittely, ja jokaisen toimemme voinee selittää jokaiseen käsitykseen sopivasti.

Uskon, että ihmisen käytökseen vaikuttaa voimakkaasti tarve saada tietyt biologiset tarpeet tyydytetyksi. Näiden biologisten viettien vallassa vain harva pystyy järkevään tai rationaaliseen ajatteluun. Tällaisia hyvin vahvoja tarpeita ovat esimerkiksi sukupuolivietti, näläntunne ja väsymys. Kyseisten viettien tyydyttämisen estämistä on myös käytetty kidutuskeinona niin sota- kuin ihmissuhdetantereillakin. Uskonkin ihmisen alitajuisesti ymmärtävän näiden viettien merkityksen niin itselleen kuin muille.

Edellä esitetyistä teorioista ihmiskäsitykseni on kuitenkin ehkä lähimpänä humanistista. Mielestäni jokainen kokemus muokkaa meitä ja vaikuttaa tapaamme suhtautua asioihin. Siihen, miten reagoimme erilaisiin kokemuksiin ja ärsykkeisiin, vaikuttaa hieman myös biologiset tekijät, mikä selittää esimerkiksi vaikkapa sisarusten suhtautumisen eri tavalla samoihin kokemuksiin. Olen humanismin yhden kehittäjän, Abraham H. Maslowin kanssa samaa mieltä siitä, että ihmisen toimintaa tulisi lähestyä tarveteoreettisesta näkökulmasta, jossa korostetaan sosioemotionaalisten tarpeiden olevan tärkeitä inhimillisiä perustarpeita. Tapahtuipa mitä tahansa, ihminen pystyy selviämään siitä, jos hänellä on ympärillä vahvasti häntä rakastavia ja tukevia läheisiä ihmisiä. Yksinäisyyttä puolestaan ei mitenkään voi korvata, vaikka muut tarpeet tulisivatkin hyvin tai erinomaisesti täytetyiksi.

Humanismin tärkeimpiä arvoja on ihmisen kunnioittaminen ja puolustaminen. Ihmisen kaikista luomuksista tärkein on ihminen itse. Olen tästäkin osittain samaa mieltä, joskaan en nosta ihmistä koko luomakunnan kruunuksi, mitä ihminen niin monesti usein mielellään tekee. Jokainen ihminen on kuitenkin itsessään itseisarvo eikä ketään tulisi tuomita vain yhden, tuomitsijan mielestä epämukavan ominaisuuden, kuten ihonvärin, seksuaalisuuden, sairauksien, uskonnon tai sukupuolen, perusteella. Kaikille yksilöille tulisi antaa mahdollisuus parantaa tapansa ja muuttaa elämänsä kulkua sellaiseen suuntaan, joka ei vahingoita toisia ihmisiä. Jokainen tekee virheitä mutta tärkeintä onkin se, miten suhtautuu omiin virheisiinsä. Ottaako niistä opikseen vai jatkaako samaa tuhoisaa rataa. Olen humanistisen ihmiskäsityksen mukaisesti optimisti ja uskon jokaisessa ihmisissä piilevään hyvyyteen sekä uusiin mahdollisuuksiin.

Lähteet:
  http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot

http://www.telemail.fi/laura.raty/erityiskasvatus_ohjaus/er_ihmiskasitykset.htm