Ergonomia hoitotyössä

Ergonomia- sana muodostuu sanoista ergo= työ ja nomos= laki. Käytännössä se tarkoittaa tietoa työn ja tekniikan suhteesta ja sen tarkoituksena on tuottaa tietoa, joka auttaisi ihmistä suheuttamaan työ ja työskentelytekniikka ominaisuuksiinsa ja kykyihinsä turvallisella ja epäkuormittavalla tavalla. Ergonomia pyrkii myös muokkamaan työskentely-ympäristöä ihmisen ominaisuuksille sopivaksi erilaisin fyysisin muutoksin ja apuvälinein toiminnan sujuvuutta ja tehokkuutta unohtamatta.

Mielestäni ergonomian tärkeimmät periaatteet ovat hoitajan ja asiakkaan/ potilaan turvallisuus sekä hoitotilanteen sujuvuus ja mukavuus. Näistä seikoista ei tule tinkiä, sillä niissä onnistuminen tukee hyvinvointia niin työntekijän kuin asiakkaankin puolella. Lisäksi työn tulee olla sujuvaa ja tehokasta. Hoitotyössä ergonomia tulee esille erityisesti potilaiden nosto- ja siirtotilanteissa, joihin onkin kiinnittetty erityistä huomiota viime aikoina. Monia pitkään käytössä olleita siirtotekniikoita on hyllytetty epäergonomisina ja tilalle on tullut hoitajaystävällisempiä potilaan omatoimisuuteen kannustavia käytäntöjä. Ergonomisen hoitotyönkin tulisi olla potilaslähtöistä. Siinä tulee ensisjaisesti ottaa huomioon sekä hoitajan että asiakkaan voimavarat ja kyvyt. Tämä tarkoittaa sitä ettei hoitajan voimaintunnossaan tule alkaa nostella heiveröistä vanhusta täysin ilman apuvälineitä tai patistaa asiakasta liikkelle pelkkien apuvälineiden turvin, vaan hoitajan tulee aina varmistaa asiakkaan kyvyt ja tuntemukset omista voimistaan ja valitä niihin sopivat hoitokäytänteet ja apuvälineet.

Minulle itselleni suurin ergonominen haaste tulee olemaan pituuteni. Olen pitkä, joten työasentojen sovittaminen itselleni sopivalle korkeudelle on tärkeä ja huomiota vaativa vaihe. Samoin nostojen tekemiseen jaloilla eikä pelkästään selällä tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Näin ohjaan!!

MITEN OHJAAT LÄÄKETABLETIN JA SUPPOSITORION PUOLITTAMISESSA?

Lääketabletin saa tarvittaessa puolittaa, jos siinä on jakouurre. Tällöin puolittaminen tapahtuu kätevästi uurretta pitkin. Ilman jakouurretta olevien tablettien pakkausselosteesta tulisi lukea tarkkaan saako niitä puolittaa. Esimerkiksi päällystettyjä depot- tai enterotabletteja ei saa puolittaa. Puolittamiseen voi käyttää puolittajaa mutta kotioloissa se hoituu myös käsin

Suppositorio eli suppo voidaan tarvittaessa puolittaa terävällä veitsellä pitkittäisuuntaisesti. Täytyy huomioida tarkkaan ettei suppoon jää teräviä reunoja.

MITEN OHJAAT ENTEROTABLETIN JA – KAPSELIN OTTAMISESSA?

Enterotabletteja- tai kapseleita ei saa murskata, jauhaa eikä puolittaa, sillä niiden päällä on päällyste, joka suojaa lääkeainetta mahan happamuudelta tai mahaa lääkeaineelta. Enterokapselit- ja tabletit vapauttavat lääkeaineen ohut- tai paksusuolessa. Ihanteellinen aika enterotabletin- tai kapselin nauttimiseen on vähintään puoli tuntia ennen ruokailua tai kaksi tuntia ruokailun jälkeen. Paras tapa nautti enterotabletti- tai kapseli on istuen runsaan nesteen kera.

MITEN OHJAAT DEPOTTABLETIN JA – KAPSELIN OTTAMISESSA?

Depottabletteja tai – kapseleita ei saa puolittaa, jauhaa, pureskella tai murskata. Depottabletti- tai kapseli otetaan säännöllisin väliajoin ruoan kanssa tai ilman.

LÄÄKE ON MIKSTUURANA. MITEN NEUVOT LÄÄKKEEN OTON AIKUISELLE/ LAPSELLE ANNETTAVAKSI?

Mikstuura täytyy aina sekoittaa hyvin nesteeseen. Lääkeaine annostellaan millilitroina ruiskulla mittalusikalla tai – lasilla. Aikuisen on helpompi asennoitua nielemään pahanmakuinenkin lääkeaine. Silti suurien määrien ollessa kyseessä varaisin lähettyville jotain hyvän makuista, esimerkiksi mehua tai maitoa.  Lasten kohdalla suosittelisin käyttämään mahdollisimman tavanomaisia lääkkeenantotapoja, kuten lusikkaa tai lasia ruiskun tuomien pelkojen hälventämiseksi. Myös lasten kohdalla on hyvä olla lähettyvillä lasi mehua pahan maun karkoittamiseksi.

LÄÄKKEEN ANTO SILMÄÄN: MITEN ANNAT? MITEN OHJAAT AIKUISEN/LAPSEN?

Silmään annettavia lääkemuotoja ovat silmätipat, - voiteet, -vedet ja – lamellit. Silmälääkkeiden anto aloitetaan aseptisesti käsien desinfioinnilla ja pukemalla tehdaspuhtaat suojakäsineet. Silmävoide laitetaan silmään alaluomeen keskimmäiseen kolmannekseen. Heti lääkkeen laiton jälkeen potilasta pyydetään sulkemaan silmänsä useaksi minuutiksi, jotta lääke pääsee imeytymään hyvin.

Silmätippojen annossa täytyy muistaa, ettei silmätippapullon kärki saa osua silmään tai käteen. Tarvittaessa tippapulloa tulee lämmittää käsien välissä, koska kylmää nestettä ei saa laittaa suoraan silmään. Jos käytössä on useita silmätippoja, vesiliukoinen valmiste annostellaan ensin, rasvaliukoinen sen jälkeen. Tippojen tiputtamisen välillä tulee olla 5 – 15 minuutin tauko.

1. Tiputa yksi tippa alaluomen muodostamaan taskuun.

2. Pyydä potilasta sulkemaan silmä, jotta tippa levittyisi koko silmän sidekalvolle.

3. Paina puhtaalla nenäliinalla kevyesti silmänurkkaa noin 30 sekuntia, jottei lääkeaine valu kyynelkanavaa pitkin nieluun.

4. Muista lopuksi desinfioida kädet ja kirjata tarvittaessa lääkkeenanto.

Lapsille silmälääkkeenantotilanne kannattaa tehdä mahdollisimman mukavaksi puhumalla sekä toimimalla rauhallisesti ja määrätietoisesti.

MITEN ANNAT KORVATIPAT? MITEN OHJAAT ASIAKASTA LAITTAMAAN ITSELLEEN KORVATIPAT?

Korvaan annettavia lääkemuotoja ovat korvatipat, - voiteet ja – huuhteet. Lääketipat ja -voiteet annetaan korvaan samalla tavalla. Voide voidaan laittaa myös korvatamponilla jos sitä ei pystytä laittamaan suoraan tuubista. Korvalääke tulee antaa hyvä aseptiikka huomioon ottaen. Aina ennen korvalääkkeen antamista on syytä varmistua, että lääke voidaan antaa korvaan ja kyseiselle potilaalle, sillä korvaan sopimaton lääke voi vahingoittaa kuulo- ja tasapainoelimiä. Ennen lääkkeen laittoa korva voidaan puhdistaa tarvittaessa. Korvalääkettä laitettaessa täytyy muistaa ettei tippapullon kärki saa osua korvaan.

1.       Sekoita valmiste ja lämmitä se kehonlämpöiseksi vaikkapa kämmenten välissä.

2.       Pese ja desinfioi kädet.

3.       Potilaan tulee asettua kylkiasentoon sairas korva ylöspäin. Itselleen voi antaa seisten tai istuen, neuvoisin myös olemaan peilin edessä. Päätä kannattaa pitää vinossa, kipeä korva ylöspäin.

4.       Vedä korvanlehteä varovasti: alle 3-vuotiailla korvanlehteä vedetään alas ja taaksepäin, kun taas yli 3-vuotiailla korvanlehteä vedetään ylös ja taaksepäin.

5.       Tiputa toisella kädellä tippa korvakäytävään.

6.        Liikuta korvanlehteä, jotta lääkeaine menee perille.

7.       Potilaan tulee olla liikkumatta vähintään viisi minuuttia, jottei lääkeaine valuisi pois korvasta. Itselleen laittaessa voi käydä esimerkiksi makuulle.  Korvakäytävän suulle voidaan laittaa pumpulia valumisen estämiseksi.

LINIMENTIN KÄYTÖN OHJAUS?

Linimentti hierotaan suoraan sinne, missä kipu tuntuu. Kannattaa tehdä suurehkoja kaarevia hierontaliikkeitä kipualueen koko huomioiden. Ainetta kannattaa ottaa sen verran, että se imeytyy eikä iholle jää ikävän paksua linimenttikerrosta. Halutessa voi käyttää kumihanskoja, hoitajan tulee kuitenkin käyttää tehdaspuhtaita hanskoja levittäessään linimenttiä potilaan iholle. Tuubista lääkettä otettaessa täytyy varoa, ettei tuubin pää kosketa ihoa.  Lääkevoide voidaan ottaa myös lääkelasiin, josta potilas voi sen itse levitellä.

MITEN LAITAT ASIAKKAALLE NENÄTIPAT? MITEN OHJAAT HÄNTÄ?

Nenän kautta voidaan antaa tippoja, sumutteita ja voiteita. Kuten kaikki muutkin lääkkeet, nenän kautta annettavat lääkkeet annetaan hyvä aseptiikka huomioiden.

Nenätipat:

1.       Pyydän potilasta niistämään ja asettumaan vuodelepoon pää hiukan taaksepäin taivutettuna. Tarpeen vaatiessa niskan alle voidaan laittaa pieni niskatyyny.

2.       Täytän pipetin sopivalla lääkemäärällä.

3.       Asetan pipetin juuri nenäsieraimen sisäpuolelle ja annan pipetistä lääkemäärän. Toistan saman toiseen sieraimeen.

4.       Kerron potilaalle, ettei hän saa välittömästi lääkkeen oton jälkeen niistä nenää.

5.       Pyydän potilasta pitämään päänsä taivutettuna 5 minuuttia lääkkeenannosta, jotta lääkeaine imeytyy.

6.       Puhdistan pipetin.

MITEN OHJAAT INHALOITAVAN LÄÄKKEEN KÄYTÖN?

Inhalointi tarkoittaa lääkkeen hengittämistä keuhkoihin. Tällöin saadaan mahdollisimman paljon lääkeainetta suoraan potilaan keuhkoputkille ja minimoidaan lääkkeen joutuminen verenkiertoon ja sen mukana muualle elimistöön. Hengitysteiden kautta voidaan antaa inhalaatiosumutteita, - jauheita, -sumutinnesteitä ja – kaasuja. Tavallisimmin inhaloitavia lääkkeitä käytetään astman hoitoon. Lääkkeen ottaminen inhalaatiosumuttimella:

1.       Pyydän potilasta yskimään liman pois hengitysteistä.

2.       Poistetaan inhalaatiosumuttimesta suojus ja ravistellaan sumutinta, jotta lääke- ja ponneaine sekoittuisivat.

3.       Opastan potilasta ottamaan sumuttimen tukevasti peukalon ja etusormen väliin.

4.       Pyydän potilasta puhaltamaan keuhkot tyhjiksi.

5.       Pyydän potilasta asettamaan sumuttimen suukappaleen tukevasti hampaiden väliin ja huulet sen ympärille.

6.       Pyydän potilasta hengittämään syvään painaen samalla etusormellaan säiliötä. Sisäänhengitystä tulee jatkaa, kunnes keuhkot ovat täynnä ilmaa.

7.       Potilaan tulee pidättää hengitystä 10 sekuntia, jonka jälkeen hän voi hengittää normaalisti nenän kautta ulos.

8.       Asetetaan suukappaleen suojus paikalleen ja odotellaan lääkkeen vaikutusta 5- 10 minuuttia. Jos vaikutusta ei tule, inhaloidaan lääkettä uusi annos.

9.       Pyydän potilasta huuhtelemaan suunsa vedellä. Huuhtelu vesi tulee sylkeä pois.

LÄÄKELAASTARIN KÄYTTÖ JA SEN OHJAUS

Lääkelaastareita käytettäessä lääkeaine kulkeutuu iholta verenkierron välityksellä haluttuun vaikutuspaikkaan. Lääkelaastareissa lääkeaine voi olla säiliössä, mikrosäiliössä tai laastarin rungossa (matriksilaastari). Lääkeaine vapautuu laastarista iholle säädellysti pitkään ja tasaisesti. Lääkelaastaria käytettäessä täytyy muistaa, että:

-          Lääkelaastari tulee kiinnittää puhtaalle, kuivalle ja karvattomalle iholle pakkausselosteen ohjeita noudattaen.

-          Parhaita kiinnityspaikkoja ovat alueet, joissa iho ei veny paljoakaan. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi olkavarsi, rintakehä ja lanneselkä.

-          Laastarit kestävät ihon kastelun ja uimisen. Kuumuus ja hikoilu puolestaan voivat lisätä paikallisesti ärsyttävää vaikutusta ja lääkeaineen imeytymistä.

-          Laastariin merkitään se päivämäärä ja kellonaika, jolloin se on kiinnitetty.

-          Lääkelaastaria ei saa puolittaa eikä rikkoa.

-          Laastarin poiston jälkeen ihon alla on vielä lääkeainetta, joka vapautuu edelleen verenkiertoon jopa useiden tuntien ajan.

-          Uutta laastaria ei tule kiinnittää heti samaan paikkaan.

-          Poistetussa laastarissa on vielä lääkeainetta jäljellä, joten se tulee hävittää kaksinkerroin laastaripuolet vastakkain käännettyinä lääkejätteenä.

-           

MITEN OHJAAT PERÄ- JA EMÄTINPUIKON KÄYTÖN?

Peräpuikko annetaan peräsuoleen. Peräpuikkoa annettaessa on hyvä muistaa kertoa potilaalle mitä lääkettä on antamassa, miksi sitä annetaan ja miksi se annetaan juuri peräsuoleen. Peräpuikko annetaan hyvä aseptiikka huomioiden eli tehdaspuhtaat käsineet kädessä.

1.       Pyydä potilas siirtymään tai avusta hänet vasempaan kylkiasentoon (suolisto kiertää vasemmalle) polvet koukistettuina.

2.       Avaa peräpuikko suojakuoresta ja liukasta se perusvoiteella tai vaseliinilla.

3.       Vie potilaan pakarat erilleen ja työnnä peräpuikko hiukan ylöspäin ja eteenpäin mahdollisimman pitkälle. Monissa valmisteissa on viiva, johon asti puikko tulee työntää.

4.       Purista hitaasti aine ulos peräpuikosta.

5.       Vedä puikko ulos peräsuolesta yhä puristaen (muuten puikko imaisee aineen takaisin)

6.       Purista potilaan pakaroita yhteen noin 30 sekunnin ajan.

7.       Avusta potilas mukavaan asentoon ja tarkkaile potilaan vointia.

Emätinpuikko annetaan aseptisesti tehdaspuhtaat hanskat kädessä. Potilaalle on hyvä raportoida, mitä ollaan tekemässä ja miksi.

1.       Pyydä potilasta asettumaan tai avusta hänet mahdollisimman mukavaan asentoon polvet koukussa ja jalat haarallaan.

2.       Ota emätinpuikko pakkauksesta.

3.       Työnnä emätinpuikko emättimeen ylös ja taaksepäin noin etusormen syvyyteen. Joissain pakkauksissa tulee mukana asetin, jonka avulla emätinpuikko viedään emättimeen.

4.       Purista puikko emättimeen.

5.       Kehota potilasta pysymään paikoillaan jonkin aikaa, jotta emätinpuikko sulaisi ja imeytyisi.

Lähde: Taam- Ukkonen, Minna & Saano, Susanna (2011) Turvallisen lääkehoidon perusteet.  Helsinki: WSOYpro Oy

Lyhyt essee ihmiskäsityksestäni

Kauan sitten saimme tehtäväksi kirjoittaa essee ihmiskäsityksestämme. Tässä on minun viikkosotalla alitajunnassa muhinut hengentuotokseni.

Ihmiskäsityks

Kysymys ihmiskäsityksestä on sekä filosofinen että psykologinen. Siihen liittyy näkemys siitä, mitkä tekijät vaikuttavat tai ovat vaikuttaneet ihmisen käytökseen, toimintaan ja tapaan olla olemassa. Pohjautuuko toimintamme täysin biologisiin seikkoihin vai onko kyse pikemminkin tilannekohtaisesta arvioinnista? Kuinka paljon toiset ihmiset ohjaavat käytöstämme tai ajatteluamme? Erilaisia ihmiskuvia tai – näkemyksiä on noussut esiin kautta psykologian historian, yleensä vastapainona vallinneelle näkemykselle. Esittelen tässä esseessä muutaman suurinta suosiota saavuttaneen suuntauksen. Lopuksi peilaan omaa ihmiskäsitystäni pääkoulukuntien kautta. Kirjotukseni pohjautuu pääosin amk.fi- nettisivustolle olevaan virtuaaliseen oppimateriaaliin erilaisista ihmiskäsityksistä

Biologisessa (myös naturalistinen) ihmiskäsityksessä ihmisen katsotaan muiden kädellisten eläinten tapaan toimivan vaistojensa ohjaamana. Toimintaa ohjaavat biologiset seikat, kuten geenit kun taas ympäristön vaikutus nähdään vähäisenä. Toiminnoissaan ihminen pyrkii vaistojensa mukaan tyydyttämään perustarpeensa eli sukupuolivietin sekä levon ja ruoan riittävän saannin. Ihminen eroaa muista eläimistä pääosin siinä, että se hallitsee symbolikielen sekä pystyy toisinaan kontrolloimaan viettejään.

Behavioristinen ihmiskäsitys puolestaan painottaa ympäristön merkitystä ihmisen käytökseen. Behavioristien mukaan ihmisen käytös on opittua ja ympäristön määräämää. Ulkoisilla olosuhteilla, kuten palkinnoilla ja rangaistuksilla katsotaan olevan suuri merkitys ihmisen toiminnan ohjailussa. Samaan ärsykkeeseen tulisi behavioristien mukaan reagoida aina samalla tavalla.

Psykoanalyyttisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen tasapainoilee elämän- ja kuolemanviettiensä välillä. Ihmisen toimintaan vaikuttaa ristiriita yhteiskunnan toiveiden ja normien sekä oman mielen irrationaalisten viettien välillä. Yhteiskunnan normeja psykoanalyysissa kutsutaan superegoksi. Superego toimii ikään kuin ihmisen tiukkaakin tiukempana omatuntona. Superegon vastakohta on ID eli ihmisen tiedostamattomat perusvietit, joita ovat esimerkiksi seksuaali- ja kuolemanvietti. Jos ID saisi päättä, ihminen toimisi vain perusviettejään tyydyttäen. Superegon ja ID:n välisessä puristuksessa tasapainoilee ihmisen tajunta, tietoinen mieli eli ego. Ego toimii realiteettien mukaan minimoiden tuskaa ja maksimoiden mielihyvää. Ego on yhtä kuin minä, ihminen itse.

Humanismissa puolestaan tärkeää on usko ihmisen tahtoon, kasvuun, hyvyyteen ja mahdollisuuteen muuttua. Ihminen ymmärretään ainutkertaisena, vapaana, tavoitteellisesti toimivanaa ja itse itseään ohjaavana oliona, joka tarvitsee kehittyäkseen osakseen myönteistä huomiota ja rakkautta. Humanismi korostaa myös ihmisen vapauden tuomaa vastuuta: vapaus valita tuo mukanaan vastuun tekemistään valinnoista. Kokemusta ja tietoisuutta pyritään pikemminkin kuvaamaan ja ymmärtämään kuin selittämään. Humanismin tärkeimpiä arvoja on ihmisen kunnioittaminen ja kaikkien suvaitseminen ja erilaisuuden puolustaminen.

Kognitiivisen psykologian mukaisessa ihmiskäsityksessä ihminen nähdään tavoitteellisena, aktiivisena itsenäisesti ajattelevana ja tilanteen huomioon ottavana toimijana, joka tekee ensiksi oman tulkinnan tilanteesta ja toimii käyttäen hyväksi tuota tulkintaa, aikaisempia kokemuksiaan sekä käytettävissä olevien toimintavaihtoehtojen arviointia. Käyttäytyminen ei siis ole automaattinen reaktio tapahtuneeseen, vaan kognitiiviset prosessit läpikäynyt tuotos. Kognitiivisilla prosesseilla tarkoitetaan havaitsemista, ajattelua, oppimista, kieltä ja muistia. Kognitiivisen prosessoinnin jälkeen ihminen voi muokata omaa toimintaansa sekä käsitystä itsestään ja maailmasta.

                      Henkilökohtaisesti minun on vaikea tunnustautua minkään yksittäisen ajattelumallin kannattajaksi. Jokaisessa on jotain oikeita seikkoja mutta mikään niistä ei yksiselitteisesti määritä totuutta ihmisen käytöksestä. Siihen, mitä me olemme ja miten käyttäydymme vaikuttavat varmasti niin alitajuiset viettimme kuin aiempien kokemustemme kognitiivinen käsittely, ja jokaisen toimemme voinee selittää jokaiseen käsitykseen sopivasti.

Uskon, että ihmisen käytökseen vaikuttaa voimakkaasti tarve saada tietyt biologiset tarpeet tyydytetyksi. Näiden biologisten viettien vallassa vain harva pystyy järkevään tai rationaaliseen ajatteluun. Tällaisia hyvin vahvoja tarpeita ovat esimerkiksi sukupuolivietti, näläntunne ja väsymys. Kyseisten viettien tyydyttämisen estämistä on myös käytetty kidutuskeinona niin sota- kuin ihmissuhdetantereillakin. Uskonkin ihmisen alitajuisesti ymmärtävän näiden viettien merkityksen niin itselleen kuin muille.

Edellä esitetyistä teorioista ihmiskäsitykseni on kuitenkin ehkä lähimpänä humanistista. Mielestäni jokainen kokemus muokkaa meitä ja vaikuttaa tapaamme suhtautua asioihin. Siihen, miten reagoimme erilaisiin kokemuksiin ja ärsykkeisiin, vaikuttaa hieman myös biologiset tekijät, mikä selittää esimerkiksi vaikkapa sisarusten suhtautumisen eri tavalla samoihin kokemuksiin. Olen humanismin yhden kehittäjän, Abraham H. Maslowin kanssa samaa mieltä siitä, että ihmisen toimintaa tulisi lähestyä tarveteoreettisesta näkökulmasta, jossa korostetaan sosioemotionaalisten tarpeiden olevan tärkeitä inhimillisiä perustarpeita. Tapahtuipa mitä tahansa, ihminen pystyy selviämään siitä, jos hänellä on ympärillä vahvasti häntä rakastavia ja tukevia läheisiä ihmisiä. Yksinäisyyttä puolestaan ei mitenkään voi korvata, vaikka muut tarpeet tulisivatkin hyvin tai erinomaisesti täytetyiksi.

Humanismin tärkeimpiä arvoja on ihmisen kunnioittaminen ja puolustaminen. Ihmisen kaikista luomuksista tärkein on ihminen itse. Olen tästäkin osittain samaa mieltä, joskaan en nosta ihmistä koko luomakunnan kruunuksi, mitä ihminen niin monesti usein mielellään tekee. Jokainen ihminen on kuitenkin itsessään itseisarvo eikä ketään tulisi tuomita vain yhden, tuomitsijan mielestä epämukavan ominaisuuden, kuten ihonvärin, seksuaalisuuden, sairauksien, uskonnon tai sukupuolen, perusteella. Kaikille yksilöille tulisi antaa mahdollisuus parantaa tapansa ja muuttaa elämänsä kulkua sellaiseen suuntaan, joka ei vahingoita toisia ihmisiä. Jokainen tekee virheitä mutta tärkeintä onkin se, miten suhtautuu omiin virheisiinsä. Ottaako niistä opikseen vai jatkaako samaa tuhoisaa rataa. Olen humanistisen ihmiskäsityksen mukaisesti optimisti ja uskon jokaisessa ihmisissä piilevään hyvyyteen sekä uusiin mahdollisuuksiin.

Lähteet:
  http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot

http://www.telemail.fi/laura.raty/erityiskasvatus_ohjaus/er_ihmiskasitykset.htm

Lääkehoitoon ja lääkeaineisiin liittyvät tehtävät

Lääkeaineen kulkeutuminen elimistössä

1.      
Miten lääkeaineet imeytyvät elimistöön?

-          Lääkeaineen saa elimistöön monilla eri tavoilla. Sen voi pistää joko valtimoon, lihakseen tai rasvakudokseen, lääkkeen voi nauttia suun kautta pillerinä tai inhaloimalla. Sen voi imeyttää laastarista tai annostella peräsuolen tai emättimen kautta. Lääkeaineen imeytymiseen vaikuttaa antotavan lisäksi lääkeaineen ominaisuudet, lääkkeen pitoisuus elimistössä ja elimistön tiloja erottavien kalvojen ominaisuudet.

2.       Miten lääkeaineet jakautuvat elimistössä?

-          Lääkeaine jakautuu verenkierrosta kudoksiin, sinne missä sen on tarkoitettu vaikuttavan

o   difffuntoitumalla - siirtymällä kalvon solujen läpi tai nesteen soluvälien kautta suuremmasta pitoisuudesta pienenpään. Lääkeaineen rasvapitoisuudella on merkitystä lääkeaineen liuetessa ensin solukalvon läpi (transsellulaarinen diffuusio). Lääkeaineen liuetessa soluvälien läpi (parasellulaarinen diffuusio) rasvapitoisuutta merkityksellisempää puolestaan on lääkeaineen molekyylikoko.

o   aktiivisen kuljetuksen avulla – Solukalvoissa olevien kuljettajaproteiinien tehtävänä on kuljettaa ravintoaineita solun käyttöön. Kuljetukseen tarvittavan energian solu saa ATP- molekyylistä. Lääkeaineen ollessa kemiallisesti samankaltainen kuin kuljetettava aine se telakoituu kuljettajaproteiiniin ja pääsee proteiinin avulla solun sisälle.

o   suodattumalla - Aineen siirtyminen solujen välisten aukkojen kautta nestevirran mukana suuremmasta pitoisuudesta pienenpään. Aukkoja pienemmän lääkemolekyylit läpäisevät ne suurempien jäädessä solujen väliin kiinni. Suodattuminen on tärkeä esimerkiksi maksassa.

Lääkeaineen ominaisuuksien lisäksi sen jakautumiseen elimistössä vaikuttavat sisäelinten koko, verisuonten tiheys ja koko alueella sekä verisuonten läpäiseväisyys.

3.       Miten lääkeaineet poistuvat elimistöstä?

-          Lääkeaineet eliminoituvat eli poistuvat elimistöstä kahdella tavalla: metaboloitumalla ja erittymällä.

o   Metaboloituminen tarkoittaa lääkeaineen muuttumista helpommin erittyvän muotoon. Muuttuminen tapahtuu pääosin maksassa, mutta osittain myös munuaisissa, veressä, keuhkoissa, pernassa ja istukassa. Maksan entsyymit muokkaavat lääkkeestä vesiliukoisen, jotta se voi poistua elimistöstä. Osa lääkeaineista tarvitsee monta muokkauskertaa, osa poistuu sellaisenaan.

o   Erittyminen tarkoittaa lääkeaineen poistumista elimistöstä sellaisenaan tai aineenvaihdunnan tuotteina pääasiassa suodattumalla munuaisten kautta virtsaan.  Muita poistumistapoja ovat erittyminen ulosteeseen, poistuminen hien, hengitysilman tai äidinmaidon mukana.

Lääkeaineen vaikutus elimistössä

4.  
     Miten lääkeaineet vaikuttavat elimistössä?

– Lääkehoito perustuu usein elimistön oman toiminnan lisäämiseen tai heikentämiseen. Lääkeaine saa aikaan vaikutuksensa kudoksissa kiinnittymällä tiettyihin solun osiin ja vaikuttamalla kohdesoluihin erityisten molekyylien kautta.

o   Monet lääkeaineet toimivat soluissa olevien reseptorien välityksellä. Reseptorit ovat soluissa olevia proteiineja, joiden tehtävänä on tunnistaa ja sitoa soluun saapuvia viestiaineita, kuten hormoneja. Agonistinen lääkeaine aktivoi reseptorin toiminnan, kun taas antagonistinen estää reseptoria toimimasta.

o   Lääkeaine voi vaikuttaa myös kuljettajaproteiinien kautta, jolloin lääkeaine useimmiten estää niiden toimintaa.

o   Elimistön aineenvaihduntaa säätelevän entsyymijärjestelmän välityksellä toimivat lääkeaineet voivat aktivoida entsyymin mutta useimmiten ne estävät entsyymin toiminnan.

5.       Lääkeannos=  lääkeainetta kerralla nautittu määrä

Vaste= lääkeaineen aikaansaama vaikutus elimistössä

Sivu-, haitta- ja yhteisvaikutukset

6.      
 Mitä tarkoitetaan lääkkeiden sivuvaikutuksilla?

- Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat varsinaisen, halutun vaikutuksen ohella mahdollisesti esiintyviä yleensä vaarattomia oireita. Lääkeainekohtaiset sivuvaikutukset vaihtelevat ihmisten välillä.

7.       Mitä tarkoitetaan lääkkeiden haittavaikutuksilla? Mistä haittavaikutukset voivat johtua? Luettele lääkkeiden yleisimpiä haittavaikutuksia.

-          Haittavaikutukset ovat lähes jokaisen lääkkeen käytön seurauksena ilmeneviä useimmiten lieviä tai ohimeneviä haittoja. Haittavaikutukset johtuvat yleensä lääkkeen toimintatavasta elimistössä, joskus ne voivat myös olla seurausta liian suuresta lääkeannoksesta. Yleensä haittavaikutukset ovat suurimmillaan heti lääkekuurin alettua. Suurin osa haittavaikutuksista on niin lieviä, ettei niiden ilmeneminen keskeytä lääkekuuria. Haittavaikutuksista ei kannatakaan hermostua, vaan niiden ikävyyttä tulisi aina vertailla hoidettavan taudin ikävyyteen. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat suoliston tai vatsan oireet, kuten pahoinvointi, ripuli, ummetus, vatsakivut, oksentelu sekä hermostolliset vaivat, kuten väsymys, päänsärky ja huimaus. Myös erilaiset ihottumat ovat melko yleisiä haittavaikutuksia.

8.       Mitä tarkoitetaan haitallisilla yhteisvaikutuksilla ja miksi niitä voi tulla?

-          Lääkkeiden haitalliset yhteisvaikutukset tarkoittavat vaikutuksia, jotka syntyvät kun useampaa lääkettä käytetään samanaikaisesti. Haittavaikutuksia voi tulla, koska kaikkien lääkeaineiden mahdollisia reaktioita kaikkiin muihin lääkeaineisiin on käytännössä mahdoton tutkia. Virallisten lääkkeiden lisäksi ihmisellä saattaa olla käytössään esimerkiksi luontaistuotteita, joiden reaktioita on vielä hankalampi tutkia. Ikääntyminen lisää haitallisten yhteisvaikutusten riskiä, sillä lääkemäärä kasvaa elimistön homeostaasi- ja kompensaatiomekanismien heiketessä.

Virheellinen lääkkeiden käyttö

9.      
 Mitä tarkoitetaan lääkkeiden väärinkäytöllä?

-          Lääkkeiden väärinkäyttö tarkoittaa lääkkeiden tahallista käyttöä muihin kuin lääkinnällisiin tarkoituksiin. Tällaisia vääriä käyttötarkoituksia ovat esimerkiksi huumaus ja päihtyminen sekä urheilusuorituksen parantaminen (doping).

Lähteet:

http://www.verkkosalkku.net/laakehoito/flash/laakesimu.html

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00143&p_haku=haitallinen%20yhteisvaikutus

http://www.laakekasvatus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/fimea/embeds/fimealaakekasvatusstructure/27573_Miten_kaytat_laakettasi_oikein_2014_fi.pdf

Lääkkeiden vaiheet elimistössä

Lääkeaineiden vaikutusmekanismi

LÄÄKEHOIDON NELJÄ ERI VAIHETTA

1.     
  Ensimmäinen vaihe on lääkkeen määrääminen ja reseptin kirjoittaminen. Lääkettä määrätessä tulee ottaa huomioon potilaan muu lääkitys ja sairaudet. Lääkäri määrää lääkkeen annosteluineen ja toimittaa määräyksen joko reseptinä apteekkiin tai suoraan osastolle, jos potilas on sairaalahoidossa

2.       Toinen vaihe on lääkkeen käyttökuntoon valmistelu. Valmistelun suorittaa terveydenhuollon ammattihenkilö lääkemääräyksen mukaan. Ammattihenkilö jakaa lääkkeet potilaskohtaisiksi annoksiksi.  Annostelu voi pitää sisällään lääkkeen puolittamista, osittamista tai jauhamista sekä liuoksen valmistamista.

3.       Kolmas vaihe on lääkkeen jakaminen potilaalle/asiakkaalle. Oikea lääkeannos jaetaan oikealle potilaalle. Lääkkeen voi jakaa esimerkiksi suun kautta pistoksena tai liuoksena, nestemäisenä tiputuksella tai tai vaikkapa laastarina avulla ihon läpi imeyttämällä.

4.       Neljäs vaihe lääkehoidossa on toimenpiteen kirjaaminen ja vaikutusten seuraaminen. Jokaisen potilaalle/asiakkaalle suoritetun toimenpiteen jälkeen potilasasiakirjaan kirjataan mitä on tehty, milloin ja kenelle. Lääkkeen annostelun jälkeen seurataan myös sen vaikutuksia elimistössä esimerkiksi tarkkailemalla ja kyselemällä potilaan/asiakkaan vointia sekä mittaamalla pulssia, verenpainetta ja/tai verensokeria.

KÄSITTEET

Lääkeaine: Lääkeaine on tieteellisin menetelmin yksityiskohtaisesti määritelty elimistöön vaikuttava aine, jota käytetään lääkkeenä sellaisenaan tai lääkkeen valmistamiseen. Esimerkiksi beetasalpaaja Metoprololin vaikuttava aine on metoprololi.

Lääkevalmiste: Lääkevalmiste on lääkelain mukaisesti valmistettu tai maahantuotu valmistajan alkuperäispakkauksessa myyty lääke. Esimerkiksi Burana, Sandimmun Neoral ja Panadol ovat lääkevalmisteita

Alkuperäisvalmiste: Alkuperäisvalmiste tarkoittaa vaikuttavan lääkeaineen kehittäjän tai tämän tai tämän valtuuttaman tahon markkinoille tuomaa lääkeainevalmiste. Esimerkiksi alkoholiriippuvuuden hoitoon käytetty Antabus on alkuperäisvalmiste.

Rinnakkaisvalmiste (geneerinen valmiste): Rinnakkaisvalmiste on lääkevalmiste, joka sisältää samaa vaikuttavaa lääkeainetta kuin alkuperäisvalmiste ja jonka vahvuus on sama kuin vastaavan alkuperäisvalmisteen. Lääkevalmiste täytyy osoittaa biologisesti samanarvoiseksi, vaikka apuaineissa ja valmisteen tekotavassa ovi olla eroja.

Placebo: Palcebo on lumelääke, eli lääke, jolla ei ole oikeaa vaikutusta, vaan vaikutusperustuu potilaan luuloon vaikutuksen tehosta. Placebolääkkeitä käytetään esimerkiksi lääketutkimuksissa verrokkiryhmällä.

Myyntilupa: Kaikilla lääkevalmisteilla tulee olla voimassa oleva myyntilupa ennen kuin niitä voidaan tuoda markkinoille ja myydä kuluttajille. Myyntilupaa haetaan yhteiselle EU- hakemuslomakkeella.

Kauppanimi:  Kauppanimi on lääkkeen valmistajan tai markkinoijan antama lailla suojattu lääkevalmisteen nimi. Esimerkiksi Burana on ibuprofeiinivalmisteen kauppanimi.

Reseptilääke: Reseptilääke on valmiste joka saadaan luovuttaa apteekista vain lääkärin tai hammaslääkärin kirjallisen, puhelimitse tai sähköisenä antaman lääkemääräyksen perusteella. Esimerkiksi Rapilysin, Bezalip, Amlodipin Actavis

Itsehoitolääke: Itsehoitolääkkeitä ovat apteekista ilman reseptiä saatavat valmisteet. Yleensä ne ovat lievien ja lyhytaikaisten kipujen hoitoon tarkoitettuja tulehduskipulääkkeitä, kuten Burana tai ihonhoitovalmisteita, kuten Hydrokortison Apobase.

Rohdosvalmiste: Rohdosvalmisteet ovat myyntiluvan saaneita lääkinnälliseen tarkoitukseen käytettyjä valmisteita, joiden vaikuttavat aineet ovat peräisin kasvi- tai eläinkunnasta, kivennäisaineista tai bakteereista.

Terapeuttinen leveys: Terapeuttinen alue tai terapeuttien leveys tarkoittaa suurimman turvallisen ja pienimmän tehoavan hoitoannoksen välinen ero.

Ravintolisä: Ravintolisät ovat elintarvikkeita, josta saa vaikuttavaa ainetta tiivistetyssä muodossa. Niiden tarkoitus on täydentää ruokavaliota tai muulla tavalla vaikuttaa ihmisen ravitsemuksellisiin tai fysiologisiin toimintoihin. Esimerkiksi Nutrilet ja erilaiset vitamiinipillerit ovat ravintolisiä.

Lääkkeen toleranssi: Toleranssi tarkoittaa vasteen heikkenemistä lääkitykselle. Lääkkeen teho siis heikkenee käytön pitkittyessä. Esimerkiksi kipulääkkeitä käytettäessä alkuperäinen annos ei pitkän käytön jälkeen enää riitä lievittämään kipua.

Lähteet:

http://www.actavis.fi/fi/Products/default.htm

www.fimea.fi

http://www.tohtori.fi

http://www.terveyskirjasto.fi

TURVALLINEN LÄÄKEHOITO

Mitkä ovat lähihoitajan oikeudet lääkehoidossa?

Lähihoitajilla on oikeus ammattitaitonsa mukaan jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiksi annoksiksi ja antaa lääkkeitä luonnollisia teitä. Jos heille on annettu kirjallinen lupa, heidät on perehdytetty ja heidän osaamisensa on varmistettu, he saavat myös pistää lääkkeen lihakseen ja ihon alle. Lähihoitajalla on myös oikeus vaihtaa lääkkeettön, perusliuosta sisältävä nestepussi ja hätätilanteessa aloittaa nestehoito sekä antaa sydämenpysähdyksen yhteydessä adrenaliinia ja suonensisäisesti plasman korvausnestettä ja glukoosiliuosta, jos saatavilla ei ole laillistettua lääkehoidon koulutuksen saanutta terveydenhuollon ammattihenkilöä (sairaanhoitaja, lääkäri).  Jos lähihoitajalla on tarvittava koulutus, toimintayksikön kirjallinen lupa sekä hänen osaamisensa on päivitetty, lähihoitaja saa osallistua luonnollista tietä annettavan PKV- lääkehoidon toteuttamiseen.

Lähihoitajalla on myös oikeus saada perehdytys uuden työpaikan lääkkeenjakokäytöntöihin sekä lisäkouluttaa itseään lääkehoitoon liittyen.

Lääkkeen jaon periaatteet

Lääkkeen jaon perusperiaate on, että jokainen potilas saa hänelle oikean määrän oikeaa lääkettä oikealla tavalla annettuna. Lääkkeiden jakaminen potilaskohtaisiin annoksiin tulee suorittaa alkuperäisen lääkemääräyksen mukaan toimintaan sopivissa rauhallisissa tiloissa ja olosuhteissa.  Lääkkeet jaetaan tarjottimelle, säilytetään lukittavissa tiloissa ja merkitään siten, ettei jakamisen yhteydessä ole sekaantumisen vaaraa. Jaon jälkeen on suositeltava suorittaa kaksoistarkistus virheiden välttämiseksi. Kotihoidossa on huomioitava ajan tasalla olevan lääkelistan läsnäolo dosetin seurana.

Lääkehoitosuunnitelmassa huomioidaan tavat, joilla lääkehoidon annostelua voidaan varmentaa. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi lääkkeen jakaminen potilaan nimen, ei vuodepaikan mukaan sekä tarkoitetun lääkkeenantoajan merkitseminen lääkelasiin. Lääkkeen annon jälkeen on tärkeää seurata annetun lääkkeen vaikutuksia potilaan elimistössä.

Lähde: SuPer-  Turvallinen lääkehoito- opas, Helsinki 2013

LÄÄKEEN VAIHEET JA VAIKUTUKSET ELIMISTÖSSÄ

Mitä tarkoitetaan terapeuttisella leveydellä?

Terapeuttinen leveys on suurimman turvallisen ja pienimmän vaikuttavan lääkeannoksen välinen ero. (kts. ylempänä kohta ’’terapeuttinen leveys’’)

Merkitse imeytymisnopeuden mukaan numerojärjestykseen nopeimmasta hitaimpaan. Merkitse keskimääräiset imeytymisajat minuutteina.

1.       i.v.-lääkitys (laskimonsisäinen) imeytyy nopeimmin, noin 5 minuutissa.

2.       i.m.-lääkitys (lihakseen annettava) imeytyy keskimäärin noin 10- 30 minuutissa.

3.       s.c.- lääkitys (ihonalaiskudokseen) imeytyy keskimäärin 20- 40 minuutissa.

4.       p.o- lääkitys (suun kautta annettava) imeytyy keskimäärin  60- 80 minuutissa.

Mikäli halutaan pitkäaikainen vaikutus, millainen lääkemuoto tulisi tällöin valita?

Depottitabletti, koska se on hitaasti lääkeainetta läpäisevällä kalvolla päällystetty ja siinä lääkeaine on tablettirungon sisällä. Lääkeainepitoisuus elimistössä pysyy tasaisena pitkään ja annostelua voidaan harventaa.

Mitä tarkoitetaan lääkeaineen metaboloitumisella ja erittymisellä?

Metaboloituminen tarkoittaa pääosin maksassa tapahtuvaa lääkeaineen muuttumista helpommin erittyvään muotoon. Maksan entsyymit muokkaavat lääkeaineesta sellaisen, että se voi poistua elimistöstä. Osa lääkeaineista tarvitsee monta muokkauskertaa, osalle poistuu sellaisenaan. Maksan lisäksi metaboloitumista tapahtuu pienissä määrin myös munuaisissa, veressä, pernassa, keuhkoissa ja istukassa.

Lääkeaineen erittyminen tarkoittaa sen poistumista elimistöstä. Lääkeaineet poistuvat joko sellaisenaan tai aineenvaihdunnan tuotteina. Suurin osa aineen vaihdunnan tuotteista poistuu suodattumalla munuaisten kautta virtsaan mutta pieni osa poistuu myös äidinmaidon, hien, hengitysilman tai ulosteen kautta.

Mitä tarkoittaa, jos potilaan iloksi todetaan, että lääkehoidolla on hyvä vaste?

Vaste tarkoittaa lääkeaineen vaikuttavuutta. Hyvä vaste tarkoittaa siis sitä, että kyseinen lääkehoito tehoaa potilaalle.

Lähde: www.verkkosalkku.net