A)
Mikä on tartuntatauti?
1.
Tartuntatautilain mukaan tartuntataudilla
tarkoitetaan sellaista tartuntaa tai sairautta, jonka aiheuttavat elimistössä
lisääntyvät pieneliöt (mikrobit) tai niiden osat taikka loiset. Tartuntatautina
pidetään myös pieneliön myrkyn (toksiinin) aiheuttamaa tilaa. Tartuntatautilakia
voidaan soveltaa myös proteiinista muodostuvan taudinaiheuttajan (prionin)
aiheuttamaan tautiin.
B)
Tartuntatautien vastustamistyö:
1.
Tartuntatautien
ehkäisy: rokotusten, vasta-aineiden ja lääkkeiden antamista, terveyskasvatusta
sekä muita ihmiseen ja elinympäristöön kohdistuvia toimenpiteitä, joiden
tarkoituksena on estää tartuntataudin ilmeneminen tai leviäminen.
2.
Tartuntatautien
varhaistoteaminen tarkoittaa tartuntataudin löytämiseksi järjestettyjä
seulontatutkimuksia ja terveystarkastuksia.
3.
Tartuntatautien
seuranta tarkoittaa tiedon jatkuvaa keräämistä, analysointia ja tulkintaa
sekä tiedon välittämistä tartuntatautien torjunnasta vastaaville. Terveyden- ja
hyvinvointilaitoksen (THL) ylläpitämään valtakunnalliseen
tartuntatautirekisteriin ilmoitetaan tartuntatautitapaukset. Seurannan
tavoitteena on havaita tautitapaukset, jotka edellyttävät pikaista diagnostiikkaa,
hoitoa, tartunnanjäljitystä tai torjuntaa koskevia toimenpiteitä.
4.
Epidemia tarkoittaa
tautitapausten yllättävän suurta määrää tiettynä ajanjaksona tietyllä alueella
tai tietyn väestöryhmän keskuudessa.
5.
Tutkimus tehdään tartuntataudin toteamiseksi tai
hoidon antamiseksi. Lääkäri tekee tutkimuksen henkilölle.
6.
Hoito lääkärin
potilaalle antama avo- tai laitoshoito
7.
Lääkinnällinen
kuntoutus on toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan ja ylläpitämään
kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään
ja tukemaan elämäntilanteen hallintaa ja itsenäistä suoriutumistaan päivittäisissä
toiminnoissa. Lääkinnälliseen kuntoutukseen sisältyvistä palveluista säädetään
lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetussa asetuksessa.
8.
Sairaalainfektio
tarkoittaa terveydenhuollon toimintayksikössä hoidon aikana syntynyttä tai
alkunsa saanutta infektiota. Sairaalainfektioista yleisimpiä ovat leikkaushaavainfektiot
ja leikkausten jälkeiset kudosten syvät infektiot, virtsatieinfektiot,
keuhkokuume, ripulitaudit ja verenmyrkytys. Näistä keuhkokuumeet ja
verenmyrkytykset ovat vakavimpia ja voivat johtaa kuolemaan. Epidemioita aiheuttavat yleisimmin
ripulitaudit (norovirus kaikenikäisillä, lapsilla rotavirus sekä Clostiridium
difficile = antibioottiripuli). Myös influenssa, RS-virus ja muut
hengitystieinfektioita aiheuttavat virukset voivat aiheuttaa
sairaalaepidemioita silloin, kun niitä on runsaasti muuallakin liikkeellä.
MRSA, ESBL ja muut vastustuskykyiset bakteerit voivat aiheuttaa pieniä
epidemioita yhdellä osastolla.
C)
Tartuntatautien jako
1.
Yleisvaarallinen
tartuntatauti on tauti, jonka tarttuvuus tai leviämisnopeus on suuri, joka
on vaarallinen ja jonka leviäminen voidaan estää sairastuneen tai
sairastuneeksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla
toimenpiteillä. Yleisvaarallisia tartuntatauteja ovat: EHEC-infektio,
hepatiitti A, influenssa A/H5N1 (kunnes WHO ilmoittaa influenssapandemian
alkaneeksi), isorokko, keltakuume, kolera, kuppa, lavantauti ja
pikkulavantauti, muut salmonellojen aiheuttamat taudit, meningokokin aiheuttamat
septiset taudit ja aivokalvontulehdukset, pernarutto, polio, rutto, sars,
shigellapunatauti, tuberkuloosi sekä virusten aiheuttamat verenvuotokuumeet (ei
myyräkuume).
2.
Ilmoitettava
tartuntatauti on tauti, jonka seuranta edellyttää lääkärin antamia tietoja,
jonka tartuntaketjun katkaisemisessa hoidettavalle annettava maksuton hoito on
tarpeen ja joka on yleisellä rokotusohjelmalla ehkäistävä tauti. Ilmoitettavia
tartuntatauteja ovat botulismi, Creutzfeldt-Jakobin taudin uusi variantti,
ekinokokkoosi, hemofiluksen aiheuttamat septiset taudit ja aivokalvontulehdukset,
hepatiitit b ja c, hinkuyskä, hiv- infektio, sukupuoliteitse leviävä
klamydiainfektio, legionneellosi, listerioosi, malaria, muut mykobakteeritaudit
(kuten tuberkuloosi), puutiaisaivokuume, rabies, sankkerit, sikotauti, tippuri,
tuhkarokko ja vihurirokko.
3.
Muu
tartuntatauti määritellään valtioneuvoksen asetuksella. Muita
rekisteröitäviä mikrobilöydöksiä ovat kaikki mikrobit, jotka on todettu verestä
tai selkäydinnesteestä ja näiden lisäksi eräät bakteerit (Borrelia,
Kampylonbakteerit,Leptospirat, Stafylokokki jne.) virukset (Adenovirukset,
Influenssavirukset,Rinovirukset, Puumalavirus jne.), alkueläimet (Filariat,
Leishmaniat, Trichinella spiralis jne.) sekä Pneumocystis carinii- sieni.
D)
Tartuntatautiin sairastunut
1.
Sairastuneena pidetään henkilöä, jossa tauti on
todettu tai jonka yleisesti hyväksytyin lääketieteellisin perustein voidaan
todeta saaneen tartunnan, jos taudin leviäminen on perustellusti mahdollista.
Sairastuneen tulee tiedusteltaessa kertoa tutkivalle lääkärille kaikki
tarvittavat tiedot (tartunta - aika, - paikka ja – tapa sekä tiedettäessä
tartunnan aiheuttaneen henkilön nimi) taudin alkuperästä. Tarvittaessa
sairastunut henkilö voidaan eristää tai laittaa karanteeniin
sairaanhoitolaitokseen tai muuhun viranomaiseen osoittamaan paikkaan jos taudin
leviämisen vaara on ilmeinen, jos taudin leviäimistä ei voi estää muilla
keinoilla tai jos tartunnan saanut henkilö ei voi taikka halua alistua muihin
taudin leviämistä estäviin toimiin.
E)
Tartuntatautien vastustamistyön hallinto:
1.
Tartuntatautien vastustamistyön yleinen
suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle.
Asiantuntijalaitoksena toimii Kansanterveyslaitos. Lääninhallitus vastaa
vastustamistyön suunnittelusta, ohjauksesta ja valvonnasta läänin alueella.
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii myös tartuntatautien
neuvottelukunta, joka toimii tartuntatautien vastustamistyön
asiantuntijaelimenä. Neuvottelukunnan kokoonpanosta, asettamisesta ja
tehtävistä säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Sairaanhoitopiirit ovat vastuussa oman sairaanhoitopiirin alueensa
tartuntatautien vastustamistyön ohjauksesta. Sairaanhoitopiiri toimii myös
tartuntatautien vastustamistyön alueellisena asiantuntijana ja seuraa
tartuntatautien vastustamistyön toteutumista alueellaan. Sairaanhoitopiiri
avustaa tartuntatautien vastustamistyöstä vastaavaa kunnan toimielintä
tartuntatautien toteamisessa ja tartuntatautiepidemioiden selvittämisessä sekä
tartunnan jäljityksessä. Sairaanhoitopiiri ohjaa alueellaan sairaalainfektioiden
torjuntaa, seurantaa ja selvittämistä.
Kunnan velvollisuutena on järjestää lainmukainen tartuntatautien
vastustamistyö osana kansanterveystyötä. Terveyskeskuksen tartuntataudeista
vastaavan lääkärin on otettava selvää epäillyn tai todetun tartuntataudin
laadusta ja sen levinneisyydestä sekä ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin
taudin leviämisen estämiseksi.
F)
Tartuntatautien ehkäisyn toimenpiteet
1.
Kunkin kunnan on järjestettävä yleisiä
vapaaehtoisia rokotuksia ja terveystarkastuksia. Pakollisia rokotuksia tulee
järjestää sellaisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi, joka voi saada
aikaan huomattavaa vahinkoa väestön tai sen osan terveydelle tai muusta
terveydenhoidollisesti tärkeästä syystä.
Erityisen kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta valtioneuvosto päättää
pakollisen rokotuksen toimeenpanon ajankohdasta ja siitä, mitä väestönosaa,
ryhmää tai ikäluokkaa rokottamisvelvollisuus koskee, minkä ajan päätös on
voimassa sekä mitä rokotuksessa on muutoin noudatettava. Ennen päätöksen
tekemistä asiasta on hankittava Kansanterveyslaitoksen lausunto.
Lääninhallitus voi määrätä
alueellaan pakollisen terveystarkastuksen, jos tarkastus on yleisvaarallisen
tartuntatautiepidemian estämiseksi välttämätön.
Kun tartuntatauti on todettu,
tietty laitos, alue, ihmisryhmä tai henkilö voidaan eristää, desinfioida tai
sulkea taudin leviämisen estämiseksi. Sairastuneelle voidaan tartuntapaikassa
antaa tarvittavaa hoitoa hänen tahdostaan riippumatta.
Sosiaali-
ja terveysministeriö voi päättää, että kansanterveyttä välittömästi ja
lääkevalmistetta, jolla ei ole Lääkelaitoksen tai Euroopan unionin toimielimen
myöntämää myyntilupaa.
G)
Ilmoitukset
1.
Lääkärin ja hammaslääkärin tulee tehdä ilmoitus
epäilemästään tai toteamastaan yleisvaarallisesta tai ilmoitettavasta tartuntatautitapauksesta
asianomaiselle terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin tartuntataudeista
vastaavalle lääkärille. Sairaanhoitopiiri ilmoittaa saamansa tiedot edelleen
Kansanterveyslaitokselle. Tartuntatauti-ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä
sellaisista yleisvaarallisista tai ilmoitettavista tartuntataudeista, joiden
torjumisen tai leviämisen estämiseksi tarvittavat tiedot ovat edellä mainitun
viranomaisen vaikeuksitta saatavissa jo muilla tavoin.
Tartuntatautien hoitoon luvattujen laboratorion tulee tehdä
Kansanterveyslaitokselle tartuntatauti-ilmoitus toteamastaan yleisvaarallisen
tai ilmoitettavan tartuntataudin mikrobilöydöksestä. Tartuntatauti-ilmoitus
tulee tehdä myös sellaisista muista tartuntatautien mikrobilöydöksistä, joiden
esiintymistä on epidemioiden varhaisen toteamisen tai torjuntaohjelmien
suunnittelemisen vuoksi tärkeää seurata keskitetysti
Tartuntatauti-ilmoitus sisältää potilaan tunnistetiedot ja tiedon
ilmoituksen tekijästä samoin kuin sellaiset valtioneuvoston asetuksella tarkemmin
säädettävät potilasta, tartuntatautia tai mikrobilöydöstä, tartuntatapaa,
-aikaa ja -paikkaa sekä hoitoa koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä
tartuntatautien ehkäisemiseksi tai tartuntatautiepidemioiden selvittämiseksi ja
leviämisen estämiseksi. Kun tartuntatauti-ilmoitukseen liittyy mikrobikanta tai
näyte, tämä yksilöidään vastaavilla tunnistetiedoilla kuin
tartuntatauti-ilmoitus. Jos potilaalla, jolla on todettu muu rekisteröitävä
mikrobilöydös, ei ole henkilötunnusta, potilaasta ilmoitetaan hänen nimensä,
syntymäpäivänsä ja sukupuolensa.
Tartuntatauti-ilmoitus
on hävitettävä viimeistään ilmoittamista seuraavan vuoden loppuun mennessä eikä
sen tietoja saa kopioida tai siirtää terveyskeskuksen tai sairaanhoitopiirin
potilasrekisteriin talletettaviksi.
H)
Maksut ja korvaukset
1.
Valtio on velvollinen maksamaan kunnille lain
mukaan tartuntatautien ehkäisyyn käytettävät rokotteet.
Jos henkilö on määrätty oman tai alle 16- vuotiaan lapsensa sairastumisen
ja taudin leviämisen estämisen takia olemaan poissa töistä tai eristettynä, hän
on oikeutettu saamaan sairasvakuutuslaissa määrätyn määrän päivärahaa sekä ansionmenetyksestään
koituneet korvaukset. Jos henkilö joudutaan eristämään, koska hän ei suostunut
muihin taudin leviämistä ehkäiseviin hoitoihin, hän ei saa korvauksia.
Jos
tartuntataudin leviämisen estämiseksi on jouduttu hävittämään tai
vahingoittamaan esinettä, on kunta velvollinen korvaamaan sen arvon
omistajalleen, ellei esineen arvo ole vähäinen.
Lähteet:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860583
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti