Tiivistelemät kahdesta artikkelista

 Lapsen maailma 8/2014, s.42 Anne Tarsalainen

Oppiminen olisi ollut helpompaa sarjakuvien avulla

Miisa Lopperi on kulkenut pitkän tien unelmiensa työpaikkaan. Alakoulussa luonnosta kiinnostunutta ja omissa oloissaan viihtynyttä tyttöä oli helppo kiusata. Herkkä tyttö itkeskeli usein ja kärsi keskittymishäiriöstä, joka ilmeni hankaluutena muistaa numeroita ja kirjoittaa kokonaisia lauseita.

Miisa luki paljon sarjakuvia, joista oppi englantia. Yläkoulussa kuvaamataito ja englanti olivatkin hänen lempiaineitaan. Lahjakkuudesta huolimatta hän ei päässyt Helsingin kuvataidelukioon, koska jännitti pääsykokeissa niin paljon. Pääsykoetuloksen lannistaman Miisa jäin kotiin makaamaan ja piirtelemään, kunnes äiti kuuli HERO:n (Helsingin seudun erilaiset oppijat ry) järjestämästä kurssista. Kurssin aikana Miisalle selkeni, että hän haluaa työskennellä sarjakuvien parissa. Hän pääsikin aloittamaan opinnot Limingan taidekoulun kaksivuotisella sarjakuvalinjalla. 

Opiskelu oli mielekästä ja opinnot jatkuivat Adultan radio- ja televisio- opiston kaksivuotisella pelialan koulutuksella. Opintojensa ohella Miisa piirteli erilaisia tilaustöitä, kunnes sai Teokselta tehtäväkseen kuvittaa lapsille suunnatun fantasiakirjan. Kuvitustyö oli mukavaa mutta vei perfektionistisen luonteen puoleksi vuodeksi loppuun palaneena sängyn pohjalle.

Burn outin jälkeen Miisa hakeutui aikuislukioon. Lukio-opinnot kuitenkin keskeytyivät Rovio Entertainment Oy:ltä saatuun työtarjoukseen. Työpaikka irtosi heti ja Miisa aloitti piirtämällä Angry Birdsien hattuja, laatikoita ja erilaisia vuodenaikoihin liittyviä tarvikkeita. Pikku hiljaa Miisa on edennyt työssään Angry Birds Seasons- tiimin pääartistiksi. Oman polun seuraaminen on luonut Miisa Lopperista levollisen ja tyytyväisen nuoren naisen.

Lapsen maailma 8/2014 s. 12 -16, Kirsi Riipinen

Itsetuhoisten nuorten tulkki

Psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviita on kirjoittanut kirjan nuorten viiltelystä. Tarve kirjan kirjoittamiseen oli suuri, sillä Suomessa nuorten parissa työskentelevällä hoitohenkilöstöllä on käytössään vain vähän aineistoa siitä, kuinka viilteleviin potilaisiin pitäisi suhtautua ja miten heitä tulisi hoitaa.

Viiltelyä Myllyviita pitää uusien sukupolvien ilmiönä. Hänen mukaansa 11,5 % 13- 15- vuotiaista suomalaisista viiltelee itseään jossakin elämänvaiheessa. Viiltelyn esiintyvyyttä on kuitenkin vaikea arvioida, koska viiltelijät eivät yleensä kerro viiltelystään edes hakeutuessaan psykiatrisen hoidon piiriin. Viiltelyä on kaikissa kulttuureissa ja yhteiskuntaluokissa. Myös sukupuolten välinen ero on kuroutumassa umpeen.

Viiltelyllä on monta puolta. Usein taustalla on kuitenkin pelko omista tunteista tai kyvyttömyys kohdata niitä. Hoitoon tullessaan viiltelijät ovat usein hämillään ja häpeissään siitä, mitä he itselleen tekevät. Viiltelyyn tulisi pyrkiä puuttumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Myllyviita on itsekin äiti. Hänen mukaansa yhtä oikeaa tapaa vanhemmuuteen ei ole. Jokaisen tulisi pikemminkin löytää itselle ja omalle perheelle parhaiten sopiva tapa toimia.

Vaikka sama hoito ei tehoa kaikille, niin Myllyviita kehottaa opettamaan viilteleville nuorille ensisijaisesti keinoja hallita ja voittaa viiltelyn taustalla olevia vaikeita ja ahdistavia asioita.

Lapsen maailma- lehti on suunnattu lapsiperheille ja lasten kanssa työskenteleville.

Lähde: http://www.lskl.fi/tiedottaa/lapsen_maailma_-lehti