Lapsen maailma 8/2014,
s.42 Anne Tarsalainen
Oppiminen olisi ollut
helpompaa sarjakuvien avulla
Miisa Lopperi on kulkenut pitkän
tien unelmiensa työpaikkaan. Alakoulussa luonnosta kiinnostunutta ja omissa
oloissaan viihtynyttä tyttöä oli helppo kiusata. Herkkä tyttö itkeskeli usein
ja kärsi keskittymishäiriöstä, joka ilmeni hankaluutena muistaa numeroita ja
kirjoittaa kokonaisia lauseita.
Miisa luki paljon sarjakuvia,
joista oppi englantia. Yläkoulussa kuvaamataito ja englanti olivatkin hänen
lempiaineitaan. Lahjakkuudesta huolimatta hän ei päässyt Helsingin
kuvataidelukioon, koska jännitti pääsykokeissa niin paljon. Pääsykoetuloksen
lannistaman Miisa jäin kotiin makaamaan ja piirtelemään, kunnes äiti kuuli
HERO:n (Helsingin seudun erilaiset oppijat ry) järjestämästä kurssista. Kurssin
aikana Miisalle selkeni, että hän haluaa työskennellä sarjakuvien parissa. Hän
pääsikin aloittamaan opinnot Limingan taidekoulun kaksivuotisella
sarjakuvalinjalla.
Opiskelu oli mielekästä ja
opinnot jatkuivat Adultan radio- ja televisio- opiston kaksivuotisella pelialan
koulutuksella. Opintojensa ohella Miisa piirteli erilaisia tilaustöitä, kunnes
sai Teokselta tehtäväkseen kuvittaa lapsille suunnatun fantasiakirjan.
Kuvitustyö oli mukavaa mutta vei perfektionistisen luonteen puoleksi
vuodeksi loppuun palaneena sängyn pohjalle.
Burn outin jälkeen Miisa hakeutui
aikuislukioon. Lukio-opinnot kuitenkin keskeytyivät Rovio Entertainment Oy:ltä saatuun työtarjoukseen. Työpaikka irtosi heti ja Miisa aloitti piirtämällä Angry Birdsien
hattuja, laatikoita ja erilaisia vuodenaikoihin liittyviä tarvikkeita. Pikku
hiljaa Miisa on edennyt työssään Angry Birds Seasons- tiimin pääartistiksi. Oman
polun seuraaminen on luonut Miisa Lopperista levollisen ja tyytyväisen nuoren
naisen.
Lapsen maailma 8/2014 s. 12 -16,
Kirsi Riipinen
Itsetuhoisten nuorten
tulkki
Psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviita on
kirjoittanut kirjan nuorten viiltelystä. Tarve kirjan kirjoittamiseen oli
suuri, sillä Suomessa nuorten parissa työskentelevällä hoitohenkilöstöllä on
käytössään vain vähän aineistoa siitä, kuinka viilteleviin potilaisiin pitäisi
suhtautua ja miten heitä tulisi hoitaa.
Viiltelyä Myllyviita pitää uusien sukupolvien ilmiönä. Hänen
mukaansa 11,5 % 13- 15- vuotiaista suomalaisista viiltelee itseään jossakin
elämänvaiheessa. Viiltelyn esiintyvyyttä on kuitenkin vaikea arvioida, koska
viiltelijät eivät yleensä kerro viiltelystään edes hakeutuessaan psykiatrisen
hoidon piiriin. Viiltelyä on kaikissa kulttuureissa ja yhteiskuntaluokissa. Myös
sukupuolten välinen ero on kuroutumassa umpeen.
Viiltelyllä on monta puolta. Usein taustalla on kuitenkin
pelko omista tunteista tai kyvyttömyys kohdata niitä. Hoitoon tullessaan
viiltelijät ovat usein hämillään ja häpeissään siitä, mitä he itselleen
tekevät. Viiltelyyn tulisi pyrkiä puuttumaan mahdollisimman aikaisessa
vaiheessa. Myllyviita on itsekin äiti. Hänen mukaansa yhtä oikeaa tapaa
vanhemmuuteen ei ole. Jokaisen tulisi pikemminkin löytää itselle ja omalle
perheelle parhaiten sopiva tapa toimia.
Vaikka sama hoito ei tehoa kaikille, niin Myllyviita kehottaa
opettamaan viilteleville nuorille ensisijaisesti keinoja hallita ja voittaa
viiltelyn taustalla olevia vaikeita ja ahdistavia asioita.
Lapsen maailma- lehti on suunnattu lapsiperheille ja lasten kanssa
työskenteleville.
