Messuvierailu

Tänään vietimme aamupäivän Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa Sggf- messuilla. Messuilla oli useita eri liikunta- ja terveysalan näytteilleasettelelijoita. Näytillä oli eri urheilulajeja, kuten parkouria ja kendoa, urheiluvälineitä, lisäravinteita sekä kuntoutuslaitteita. Mielenkiintoisempia mielestäni olivat erilaiset kuntoutus- ja tasapainolaitteet. Saimme myös havainnollisen esimerkin upeasti toimivasta ihmisvartalosta parkouraajien esitellessä painovoimaa vastustavia taitojaan. Kuntoutusjakson ja oman urheiluharrastukseni kannalta oli hyödyllistä nähdä erilaisia laitteita ja apuvälineitä, joiden avulla liikunta onnistuu rajoitteisenakin. Messujen parasta antia olivat kuitenkin magnesiumvoiteet, joita sai ottaa mukaansa :)

Kyröskartanon kasvatit

Katsoin Ylen dokumenttiprojektin sarjan Kyröskartanon kasvatit.  Kartano sijaitsee idyllisella maaseudulla keskellä hämeenkyröläistä luontoa. Pihahaassa käyskentelee kaksi hevosta. Ohjelma oli kuvattu kesäaikaan, joten luonnollisesti pihalla oleminen näytteli tärkeää roolia. Seesteisestä miljööstä huolimatta lähes jokaisesta dokumentin kohtauksesta, jossa nuoret ja ohjaajat esiintyivät yhdessä, on havaittavissa jonkunlaista konfliktia ja rajojen hakemista. Ohjaajan näkökulmasta käytöshäiriöisten nuorten kanssa työskentely on varmasti raskasta ja turhauttavaaa mutta myös antoisaa. Nuoret hakevat rajojaan kyseenalaistamalla lähes kaiken. Ohjaajan rooli on työläs sillä heidän pitää saada nuoret toimimaan sekä keskenään että itsensä kanssa. Monen kohdalla täytyy myös hoitaa päihdevieroitusta ja ehkä tulehtuneita suhteita omaisiin. Monipuolinen työkenttä siis, ja palkinto tulnee nuorten päästessä jaloillee ns. normaalin elämän pariin.

Nuoret tekevät erilaisia kotitalous- ja huoltotöitä suurehkossa kartanossa. Nuorten vastuulla, valvojan ohjauksessa, on ilmeisesti ainakin viikkosiivous, keittiön siivous ruokailujen jälkeen sekä nurmikon leikkaus. Nuorten vaikeudet kulminoituivat työtehtäviä tehdessä, sillä kapinahenki nousee nimenomaan ohjaajien opastaessa miten kuuluu toimia. Kinaa syntyi myös esimerkiksi ruohonleikkuuvuoroista. Kokiessaan omasta mielestään vääryyttä nuoret alkavat inttäää, mököttää, huutaa ja potkiskella tavaroita.

Nuoret kamppailivat vapauden tuoman vastuun kanssa. Toisaalta painaa kaipuu kotiin perheiden luokse, toisaalla ahdistaa oma oleminen ja elämän tuomat paineet. Silloin tällöin joku nuorista karkaa Kyröskartanosta. Nuoret kuitenkin tiedostavat oman toimintansa ristiriitaisuuden. Monia kaduttaa karkailureissujen jäkeen  eikä päiväkausia huoneessaan nököttänyt tyttökään pidä tilaansa toivottavava. Heiltä kuitenki puuttuvat keinot kohdata pettymyksiä ja rajoituksia. Ohjelmasta ei juurikaan käynyt ilmi, miten nuoria käytännössä hoidetaan ja ohjataan. Minkälainen heidän päivärutiininsa on? Monilta oli jäänyt peruskoulu kesken, suorittavatko he sen loppuun Kyröskartanossa? Onko heillä terapioita tai  erilaisia ohjaus- tai keskusteluhetkiä ohjaajien tai toisten asukkaiden kanssa?

Jäin pohtimaan että miksi nuoret eivät saaneet jutella ruokapöydässä? Ja kuinka toimivaa tuollainen keskellä metsää tapahtuva kuntoutus oikein on? Että nuorten, tai minkätahansa ikäisten, kuntoutujien palatessa samaan elämään, houkutus retkahtaa on melko suuri. Helppohan se on keskellä luontoa, ilman houkutuksia pysyä raittiina ja luvata viisaita muutoksia elämäänsä. Mutta miten käy päättäväisyyden kun palataan kaupunkiin, ja entiset toverit astuvat jälleen kuvioihin? Jaksosta ei toki käyny ilmi, että miten nuorten kotiutuminen tapahtuu, mutta toivoisin sen olevan asteittaista. Aina tälläisten dokumenttien jälkeen tekisi mieli selvittää, mitä henkilöille kuuluu nyt. Kaiken kaikkiaan työskentely käytöshäiriöisten ja ja huostaanotettujen nuorten kanssa vaikutti sellaiselta haasteelta, jonka haluaisin ottaa vastaan.

Opintokäynneistä

Kolmesta opintokäyntipaikasta (Pitkäniemie, Hempankaari, Yrittäjänkadun asunto) jäi käteen monipuolinen kuva lähihoitajan työmahdollisuuksista. Pitkäniemi oli tietysti laitosmaisuudessaan melko erityylinen kuin muut, mutta sielläkin vaikutti olevan hyvä ilmapiiri ja hyväksyvä ote potilaisiin. Hempankaari puolestaan on kehitysvammaisille tarkoitetty päivätoimintapaikka. Eritasoisesti kehitysvammaiset saivat siellä osallistua monipuoliseen työtoimintaan arjen perusaskareista Hempankaaren ulkopuolella tehtäviin töihin. Jokaiselle pyritään löytämään mieluinen ja omian intressejä tukeva työtehtävä. Kaikenlaisten rahoituskiemuroiden keskelläkin paikan lämminhenkisyys ja tahto tuoda sisältöä aikuisten kehitysvammaisten elämään vakuuttivat minut. Paikoista henkilökohtaisesti mielenkiintoisimpana pidin ehdottomasti Yrittäjänkadun asuntoa päihdeongelmaisille miehille. Asunnon asukkaat olivat pääosin juuri niitä kaikista kurjimmassa jamassa päihteidenkäyttönsä takia olleet miehet, he olivat jo juoneet perheensä, työnsä ja kotinsa. Tästä huolimatta Yrittäjänkadulle heidät otetaan ihmisinä vastaan. Heitä tuetaan päihteetömään elämään, opastetaan arjen askareissa ja autetaan kaikin tavoin. Paikka oli erittäin miellyttävä, hyväksyvä ja tehokkaanoloinen, sen työntekijällä oli mielestäni juuri oikenlainen asenne työhönsä. Juuri senkaltaiseen työpaikkaan toivoisin pääseväni töihin sitten joskus, vaikka työntekijän kannalta työ varmasti onkin raskasta. 

Kolmea erilaista paikkaa vertaillessa koen kuitenkin olevani itse parhaimmillani saadessani työskennellä melko itsenäisesti ja monen asian parissa yhtä aikaa. Keskeneräiset työt eivät minua häiritse, vaan pienessä kaaoksessa tunnen olevani parhaimmillani. Jäi hieman sellainen tunne että Hempankaaressa tahti oli tavallaan liian ''hidasta'' minulle, etten osaisi olla tarpeeksi kärsivällinen kehitysvammaisten kanssa, en ainakaan vielä. Pidän myös siitä tietynlaisesta toivosta, että työssään on mahdollista tehdä maailmasta parempi paikka ja yksittäisistä ihmisistä onnellisempia. Päihteidenkäytössä kun kuitenkin loppujen lopuksi jotenkin kyse on henkilön omasta valinnasta ja motivaatiosta niin pieni toivonsäde kytee kuitenkin aina. Sen takia erityisesti Yrittäjänkadun asunto jäi mieleeni mainioa esimerkkinä ihmisten auttamistyöstä.